Nyt olemme Saigonissa, joka on toiselta nimeltaan Ho Chi Minh City (HCMC). Kavimme tanaan ihmettelemassa Cu Chin tunneleita, joissa kaytiin kitkeria taisteluita Vietnamin sodan aikana. Taytyypa sanoa, etta jos suomalaiset on olleet sisseja talvisodassa, niin kylla vietnamilaiset ovat olleet sisseja omassa sodassaan. Tunnelit menevat 4:ssa kerroksessa maan alla, syvimmillaan 10 metrin syvyydessa. Ne ovat matalia ja kapeita, joissakin kohdissa mahtuu ainoastaan ryomimaan. Tassa on ollut merkittava etu pienesta koosta, silla pieniharteinen vietnamilainen ei jaa niihin tunneleihin kiinni, kun taas leveaharteinen amerikkalainen jaa helposti loukkuun. Meille naytettiin pienenpienia salasisaankaynteja, happireikia, seka erilaisia ansoja amerikkalaisten paan menoksi (miehille osa ansoista oli varsin ilkeita).
Paasimme myos itse ryomimaan noin 40metrin pituisen matkan pitkin ahdasta kaytavaa (korkeus noin 80cm, leveys 50cm?) Kylla siina meinasi ahtaanpaikan kammo iskea, ja happi loppua, tunneleita risteili sinne tanne ja oli pidettava kiiretta ettei jaanyt jalkeen ja eksynyt muusta porukasta. Ja me olimme vain ensimmaisessa ja toisessa kerroksessa, alle 3metrin syvyydessa. Ei voi kuin ihailla ja ihmetella niita ihmisia, jotka ovat noissa maanalaisissa tunneleissa viettaneet useita vuosia.
Saimme myos maistaa "sissimuonaa", jonka voimin vietnamilaiset sotilaat kestivat sodan kynsissa. Syotavana oli siis tapioka-juurta jota dippailtiin pahkinarouhe-suola-sokerijauheeseen. Tapioka itsessaan oli hieman perunamainen ja tuo jauhe oli hyvaa, joten se saa keittiomestarilta kehut. Tosin aika yksitoikkoiseksi tuokin pitemman paalle kavisi.
Saigon itsessaan on melko iso kaupunki, eika ihan kauhean natti. Tosin eipa ne isot kaupungit yleensa mitaan kauniita olekaan. Loysimme ihan taydellisen ruokapaikan hotellimme lahettyvilta, sielta saa HYVAA ruokaa ja ruuan ostajalle ilmaiset kaljat :) Aika vastustamaton paikka. Ei varmaankaan tule yllatyksena se, etta menemme sinne uudestaankin.
Huomenna menemmekin sitten paivaretkelle Mekongin delta-alueelle. Saa nahda mita siella tulee vastaan. Maanantaina olisi tarkoitus vaihtaa maata ja suunnata Kambodzaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ahtaita tunneleita. Juho meinasi, että Jutta ei olisi mennyt tunneliin ollenkaan. Piti oikein mittailla Juhon kanssa tunnelin kokoa. Ihmeteltiin, että rösähtääkö tunnelit helposti. Mahtuiko Juha hyvin hartioitten kanssa tunneliin?
Onpa hyvä, että ette kärsi ahtaanpaikankammoa ja ette ole länsimaisen lihavia. En olisi tainnut minäkään mahtua siellä ryömimään tunneleissa. Olen lukenut niistä tunneleista ja niiden rakenteista sekä siellä olleista ansoista. Nyt voin kuulle teidän kertomukset oikeista tunneleista.
Mulla olis tainnut jäädä tunnelit väliin. Kuten varmaan monella muullakin.
Ollaan tänään menossa Jutan synttäreille.
Hartiat oli seinia myoten, ei paljoa leveammat olisi mahtuneet. Ja kylla siina valilla meinasi vahan ahtaanpaikan kammo iskea, varsinkin kun pimeassa kaytavassa ihan pers maata viistaen 'ankankavelya' mentiin.
Jutalle viela kerran oikein ihanaa syntymapaivaa!!!
Morjensta morjens! :)
Juu tuolla tunneleissa on käyny muitakin minun kavereita, joten arvelinkin että kyllä tekin sinne menette käymään. Itselläni on kyllä ahtaanpaikankammo joten enpä tiiä olisko minusta ollut siellä noinkaan pitkää matkaa ryömimään... Mukavaa loman jatkoa! Ilmotelkaahan sitten kun tiiätte että milloin noin suurinpiirtein olisitten tulossa kotiin... ;)
Lähetä kommentti