Kuvia matkan varrelta, osa 2

Kuvia Nepalista.

Mitahan se Juha on osta- massa?













Katukuvaa Kathmandusta.

















Koski- seikkai- lumme majoitus- paikka ja
pikkuisen koskeakin tuossa nakyy.








Chitwanin luonnon- puistossa. Kuvassa oleva sumu on metsapalon aiheutta- maa.





Juha syottaa pikku- elefanteille kekseja elefanttien tutkimus- keskuk- sessa.




Nain lahelle paasimme sarvi- kuonoa, tuo on siis ihan luonnossa eika missaan tarhassa.


Auringonlasku Chitwanissa.


















Viidakossa (suhisee). Ja tuolla me kaveltiin.


















Pokhara aamulla. Annapurna nakyy taustalla.

Viimeiset Nepalista

Pokhara yllatti meidat positiivisesti. Jos on kirkas ilma, niin lumihuippuiset vuoret nakyvat komeasti. Annapurna on komeampi kuin esim. Everest. Keskusta on rauhallinen jarvimaisema joka on turistien valloittama. Se nakyy hinnoissa, esim. netti oli 10 kertaa se mita Kathmandussa oli. Ehdottomasti jos Nepalissa kay, niin Pokharassa kannattaa kayda kaikesta huolimatta.

Minun kansalaisuus nakyy ulkonaosta. Olimme Pokharassa linja-autoasemalla ja eras mies tuli ja kysyi suoraan, olemmeko Suomesta. Emme siis olleet puhuneet mitaan. Siina sitten selvisi, etta partani oli paljastanut meidat. Nahtavasti siella Suomessa on nyt kaikilla risuinen leukaparta ja viikset, no jonkun on naytettava mallia ;)

Nepalissa on erikoista mm. se, etta lapsilla, siis myos pojilla, on silmameikkia. Hassua kun joku 3-vuotias poika/tytto nayttaa "gootilta". Myos ihan pienilla vauvoilla on korvakorut ja jalleen sukupuolesta riippumatta. Useilla nuorilla on sitten jonkun heviyhtyeen bandi-paita. Parikin kertaa naimme Children of Bodomin paitoja (hyva Suomi). Muutenkin vaikutti, etta Nepalilaiset nuoret kuuntelevat paljon hevia (eika mitaan "hymypoikahevia"), ainakin sita kuuli useasti. Nepalilaista hevia emme kuitenkaan loytaneet.

Viimeisena keittiomestarin vinkki: Kurkku a'la Nepal. Ottakaa tuorekurkku, halkaiskaa se neljaan osaan pitkittain. Halkaistulle pinnalle laitatte suola-chilijauhe sekoitusta oman maun mukaan. Jos kotoa ei loydy suola-chilijauhetta, niin voidaan kayttaa myos chilitahnaa. Ja eikun syomaan.

Kaislikossa suhisee

(Hiukan paivitetty tuota tekstia 9.4)

Nyt ollaan sitten kappailty viidakossa. Kanootilla, jeepilla ja norsullakin olemme kulkeneet.

Norsun selasta pongasimme kolme sarvikuonoa, etaisyys oli pienimmillaan noin 5m. Paasimme siksi niin lahelle koska elaimet eivat pelkaa norsua. Jeepin kyydista ei tullut pongattua juuri mitaan elainta vaikka nelja tuntia jeeppi-safari kestikin. Metsapalot olivat jannittavimmat pongauskohteet. Metsapalo on ehka hiukan vaara sana, lahinna ne olivat ruohikkopaloja.

Viidakkokavelylla olimme niin lahella krokotiilia, etta sita olisi voinut menna taputtamaan nokkaan, tosin me katsoimme sita turvallisen valimatkan paasta. Yhdessa vaiheessa kaislikosta kuului "suhinaa", kuin joku iso elain olisi loiskutellut laheisessa purossa. Oppaamme mielesta se oli tiikeri. Ehka he halusivat vain pelotella meita, mutta aika varovaisesti hekin kuitenkin kulkivat. Matkaa tuolle purolle oli noin 20m. Oppaillamme oli muuten "aseina" bambukepit. Emme nahneet aanen aiheuttajaa, eika oppaatkaan haluneet lahtea tutkimaan tarkemmin asiaa. Myohemmin illalla kuulimme, etta luonnonpuistossa oli liikkeella tiikeri joka oli kolme paivaa aikaisemmin hyokannyt puunhakkaajan kimppuun ja pistanyt poskeensa.

Chitwan oli muuten aikamoinen turistirysa, siella oli jopa useita suomalaisia. Emme tosin halunneet paljastaa itseamme niille muille suomalaisille, vaan harrastimme salakuuntelua :) Hyi meita. Mutta hullulla on halvat huvit.

Nyt olemme Pokharassa, joka vaikuttaa mukavalta kaupungilta. Tosin olemme olleet taalla vasta tunnin, etta vaikutelma ehtii muuttua. Viela pari paivaa viivymme Nepalissa kunnes menemme rajan yli Intiaan. Tarkoitus olisi ylittaa raja tiistaina, kunhan olemme tuhlanneet loput Nepalin rupiat. Se kay helposti, niita ei kovin paljoa enaa ole..

...Ja matka jatkuu

Talla viikolla oli minun vuoroni sairastaa tama ihana mahatauti, jonka nyt on kumpikin sairastaneet kerran.
Emme tunteneet maanjaristysta, joka taalla pain oli ollut. Tosin samana paivana oli meilla huoneesta tipahtanut lamppu seinalta, lieko pelkkaa sattumaa.

Eilen saimme Intian viisumit. Ei ollut ihan yksinkertainen operaatio siis sekaan. Yhteensa piti jonottaa noin 7 tuntia. Aluksi jonotettiin 3 tuntia, etta saatiin faksi lahetettya Suomeen (edellisessa tekstissa mainitsimme jo tasta). Ja kolmen tyopaivan paasta jonotimme uudestaan ensin 2 tuntia etta saimme kuittauksen faksista, ja sitten tunnin jonotimme sita etta saimme jatettya hakemuksen. Sitten viela jonotimme tunnin etta saimme passimme takaisin. Tata jonottamista on sitten odotettavissa lisaa Intiassa...

Huomenaamulla lahdetaan viidakkoa kohti, onneksi. Viidakkoretki kestaa siis 3 paivaa ja 2 yota, mutta yota emme ole ihan viidakossa vaan siina luonnonpuiston laheisyydessa hotellissa. On niin mukava karistaa Kathmandun polyt jaloistaan, taalla on tullut vahan tekemisen pula. Joka ilta on ollut parin tunnin mittainen sahkokatkos energiapulan takia. Sina aikana esim. hotellien respat ja ravintoloiden kokit tyoskentelevat vain kynttilan valossa. Vesivoimaahan taalla olisi mahdollista rakentaa, mutta viela toistaiseksi turismi on vetanyt pitemman korren ja osa koskista on valjastamatta.

Seuraavan paikan nettiyhteyksista ei ole taaskaan tietoa, mutta kirjoitetaan kun pystytaan.

Taalla ei ole paasiaispupuja eika -noitia ole nakynyt, joten syokaahan meidankin puolesta paljon paasiaismunia! Hyvaa paasiaista kaikille!

Odottelua ja suunnitelmia

Nyt on pahimmat lihaskivut hellittaneet, silla melominen kipeytti paikat yllattavan tehokkaasti.
Eilen aloitimme Intian viisumin hakemisen, mika kestaakin hieman pidempaan, silla ennenkuin viisumia voidaan myontaa, taytyy Nepalin suurlahetyston tarkistaa Suomesta olemmeko me oikeasti olemassa. Ensi keskiviikkona ehka saamme viisumit, tai sina paivana meidan taytyy taas menna jonottamaan kymmenien lansimaalaisten kanssa suurlahetystolle.

Odotellessa siis tutkimme tarkemmin Kathmandua ja nahtavyyksia. Taalla on mm. kaupunginosa nimelta Teku, jonne tietenkin pitaa menna kaymaan tassa joku paiva. :) Sitten, kun Intian viisumiasia on kunnossa, lahdemme viidakkoretkelle Chitwanin kansallispuistoon. Siella on odotettavissa paljon elaimia, esim. elefantteja, sarvikuonoja, tiikereita, delfiineja, krokotiileja. Siis tarkoitus ei ole tehda lahempaa tuttavuutta minkaan vaarallisen elaimen kanssa, vaan ehka nahda vilaus niista jostain turvallisesta paikasta. Chitwanista olemme paattaneet menna Pokharaan, joka on siina Annapurnan lahettyvilla. Sitten varmaan jossain vaiheessa Intiaan.

Taytyypa kertoa vahan eraasta ilmiosta nimelta Koirat. Taalla on jonkun verran koiria, jotka notkuu kaduilla paivasaikaan, tai lahinna nukkuu, jaksamatta edes korvaansa lotkauttaa vaikka mika rekka olisi ajamassa paalle. Mutta odotappas, kun yo saapuu.. Koirat keraantyvat "jengeiksi" ja aloittavat jengitappelun. Voi sita raksytyksen ja haukkumisen maaraa! Ja sita jatkuu noin kello yhdesta viiteen-kuuteen, siis yolla. Yritappa siina nukkua, kun koirat ulvoo ja haukkuu kadulla ikkunasi alla. Niinpa aamulla tuntuu silta, ettei olisi nukkunut juuri lainkaan.

Tuleva viikko tulee olemaan varmaan aika verkkaista menoa, joten ei varmaan tule kovin usein tanne kirjoiteltua, ellei jotain yllattavaa tapahdu. Terveisia vaan kaikille, ja erityisesti paljon onnea aidille!

Kosken kuohuissa

Ihmisia lenteli yli laidan, ruhjeita ja mustelmia loytyy, mutta aloitetaampa aivan alusta.
Aamulla meita tuli hakemaan yksi mies yhdella moottoripyoralla, (mita ihmetta). Koska kayttamamme matkatoimisto mainosti edullisimpia matkoja, kavelimme linja-autoasemalle. Asemalla meita odotti kaksi opasta, ja matkasimme paikallisbussilla noin kolmisen tuntia aloituspaikkaan. Tavarat ulos, pikainen koulutus ja matkaan.

Olihan se menoa, koskea, kosken peraan, eika nyt ollut kysymyksessa ihan pienet kosket. Jossakin valissa tuli "tilanne paalle" ja Riitta jouduttiin jattamaan keskelle koskea, kiven paalle istumaan, etta vene paasi irti kivikosta. Vene vapautui mutta Riitta jai, siella han istuu edelleen.... Ei suinkaan. Onneksi Riitalla on kokemusta koskiuinnista ja han rohkeana tyttona hyppasi kuohuihin (ja minua pelotti hanen puolestaan). Hetken kuluttua poimimme Riitan kyytiin, ja matka jatkui. Nenaontelot on nyt huuhdeltu Himalajan vedella. Tosin Riitta ei ollut ensimmainen joka ui; toinen oppaamme oli pudonnut kyydista tyrskyihin jo aikaisemmassa koskessa. Tuo kertoo hiukan millaisista aalloista oli kyse. Niista pienemmista ruhjeista ja mustelmista ei tassa nyt viitsi alkaa edes kertomaan.

Pitkin joen vartta meita ihmetteli lukuisat alastomat lapset, kauriit, vuohet ja monet linnut. Paivan paatteeksi pystytimme teltat eraan kosken varteen. Illan tullen telttojamme ymparoi valke, joka tuli kymmenista ellei sadoista tulikarpasista. Nautimme illallisen paikallisen kylakauppiaan kotona. Mina en tosin pystynyt nauttimaan illallisesta, koska olin edellisena yona tyhjentanyt mahani ylakautta ja antibioottikuuri ei ollut viela purrut tarpeeksi.

Toisena paivan laskimme loppujoen, eika kukaan uinut talla kertaa. Vaikka ei se kastuminen uimisesta ole kiinni, yhta markia olimme kuitenkin. Kaikenkaikkiaan varsin antoista ja muistorikas retki. Oppaamme kanssa tuli puhuttua illalla mm. paikallisesta politiikasta, siita ehka joskus myohemmin lisaa. Tulipa siina naytettya myos pari taikatemppua.

Uusi maa, uudet kujeet

Olipa janna tulla Nepaliin Tiibetista pain kun maailman katolta tullaan alas noin 4km tanne tuhanteen metriin. Kasvusto muuttuu, eika tarvitse enaa palella. Nepali osoittautui erilaiseksi kuin kuvitteli. Vaikka Nepal on yksi maailman koyhimmista valtioista, niin kerjalaisia ei juurikaan taalla Kathmandussa nae. Netti ja tietokoneet ovat kylla todella vanhoja ja hitaita, mutta ei tama surffailu kallista ole (15-25 centtia tunti). Blogin paivittaminen ei onnistu ihan joka koneelta, silla Internet Explorer on niin vanha, ja tama blogi vaatisi uudemman version. Muutamasta harvasta koneesta loytyy Firefox jolla tama paivittaminen onnistuu. Kuvien laittaminen tuskin onnistuu tassa maassa.

Hintataso on siis varsin edullinen. Esim. meidan hotelliyo maksaa 4 euroa ja askettain soimme 2.5 eurolla mahamme tayteen. Retket maksavat 15-20 euroa paiva (sisaltaa majoituksen, kuljetuksen ja ruuan). Varmaan loytyy kalliimpiakin, mutta ne retket mita me suunnittelemme ovat tuota hintatasoa. Niista lisaa alempana. Yksi janna asia retkissa on se, etta ne pitaa maksaa joko euroina tai dollareina, niita ei siis voi maksaa Nepalin rupioina.

Maa vaikuttaa turvallisemmalta (taskuvarkaitten yms. suhteen) kuin esimerkiksi Intia. Ihmiset ovat ystavallisia, kaupustelijatkaan eivat ole hairioksi (ehka me olemme vaan niin rahjaisen ja koyhan nakoisia). Englannilla tulee toimeen joka paikassa. Siispa jos joku suunnittelee matkaa tanne, niin ihan turvallisin mielin voi matkustaa. Meidan mielestamme tama on mukavampi maa kuin esim. Intia (tai se mita Intia oli vuonna 2003).

Levottomina sieluina olemme tietenkin jo varanneet retken: lahdemme huomenna 2 paivan ja yhden yon mittaiselle retkelle Himalajan koskiin. Eli lahdemme laskemaan kumiveneella Himalajan rinteita alas. Porukat: alkaa huolehtiko. Meilla on opas mukana ja varmasti turvallisuudesta huolehditaan. Tuon retken jalkeen olisi tarkoitus hankkia taalta Kathmandusta Intian viisumi ja varata viidakkoretki. Sitten pikkuhiljaa mennaan etelaan kohti Intiaa.

Ruoka on kylla aivan loistavaa. Esim Dal (papu-linssimuhennos) nayttaa aika epailyttavalta, mutta maku on taivaallista. Tosin olemme jo johonkin pahaankin tormanneet. Keittiomestari EI suosittele maistamaan Coke-Masalaa, hiukan suolaista ja mausteista kokista. Ei ollut meidan makuun.

Terveisia kaikille ja kiitoksia kommenteista! Seuraavan kerran paivitysta koskenlaskun jalkeen.