Kambodzan kuvat ja viimeiset jutut

Perinteinen siluettikuva Angkor Watilta.

Vahan huonommassa kunnossa olevia temppeliraunioita.

Viidakkotemppeli oli kaikista paras!

Puut olivat vallanneet osan temppeleista.

Kuskimme Vanndan tuktuk lainassa, kuskina Juha :)

Seikkailujen jalkeen maistuu aina makoisat heinasirkat valipalaksi.

Nama Kambodzan kuvat ovat lahinna Angkorilta. Pidimme Kambodzasta ja kambodzalaisista. Joka paikassa puhuttiin hyvaa englantia, jopa hedelmia myyvat mummelit ja papat toreilla osasivat sanoa hinnat englanniksi. Toisaalta Kambodzassa olimme vain Phnom Penhissa ja Siem Reapissa, jotka nakevat ehka turisteja enemman kuin muut kaupungit.

Siem Reapissa bussiasemalle tultaessa oli melkoinen hullunmylly vastassa, melkein tuli Intia mieleen. KAIKKI yrittivat saada meita mukaansa, tarjoten ilmaista tai todella edullista tuktuk-kyytia "ihan mihin vaan haluat". Yhta aikaa siis ainakin 20 kuskia oli kimpussamme. Ajattelimme, etta tassa on kylla koira haudattuna, ei kukaan tee mitaan ilmaiseksi. Valitsimme siis tyypin, joka vahiten tyrkytti itseaan, ja hanesta tulikin Angorin kuskimme (Vannda). Eli Siem Reapiin mentaessa ei tarvitse ollenkaan huolehtia, etta "mistahan sita sen kuskinkin loytaa", ne kylla loytavat sinut!

Tanaan vaihdoimme maata, ollaan nyt Thaimaassa. Matkasta sen verran, etta tie oli kylla piiiitka ja tosi polyinen, mutta muuten kaikki sujui ihan ok.

Herkuttelua, osa 3

Nam nam, tulipas tehtya hyvat sapuskat eilen kokkauskurssilla. Kurssi alkoi silla, etta valitsimme molemmat yhdet alku- ja paaruuat, ja lahdimme sitten kokin kanssa hakemaan isoilta markkinoilta tarvittavia ruoka-aineita. Samalla meille esiteltiin ihmeellisia hedelmia ja kasviksia seka muita erikoisuuksia. Markkinoilla olis ollu myytavana esim. isoja hamahakkeja, elavat olivat sankossa ja koittivat koko ajan karata, kuolleet odottivat valmiiksi paistettuina herkkusuita lautasella. Emme ostaneet, ja jai vahan harmittamaan, olisi ollut mielenkiintoista maistella.

Ostosreissun jalkeen menimme kookin puolelle ja valmistimme opastuksella ihan alyttoman taivaallista mangosalaattia vihreista mangoista, tajuttoman hyvaa kanaa sweet&sour kastikkeella seka tosi maukasta kanaa ja pahkinoita kookoskastikkeessa. Naita tullaan kylla tekemaan Suomessakin. Lisaksi opettelimme tekemaan ns. tuoreita kevatrullia (niita ei siis paistettu vaan syotiin raakana), mutta ne eivat olleet oikeastaan minkaan makuisia.

Lopuksi saimme viela Diplomit, etta olemme suorittaneet kokkauskurssin tassa-ja-tassa ravintolassa. Oli alyttoman hauskaa ja kun sai viela mahan tayteen erinomaista apetta, niin ei voinut kuin hymyilla koko loppupaivan. Jos kenellakaan tulee (ulkomaan)matkalla mahdollisuus menna kokkauskurssille, niin kannattaa, se on kylla sen rahan arvoista.

Nyt netti tuntuu toimivan niin hyvin, etta laitamme varmaankin tulevina paivina kuvia ainakin Laosista ja Vietnamista, ehka Kambodzastakin. Joten pysykaa linjoilla jatkossakin..

Angkor Wat, What?

Monet tietavat, etta Kambodzan viidakossa lahella Siem Reapia on kuuluisat temppelirauniot nimeltaan Angkor Wat. Mutta kuinka moni tietaa, etta Siem Reapissa on myos paikka nimelta Angkor What? Tama ei ehka ole yhta kuuluisa kuin "isoveljensa". Kyseessa on siis baari. Nimi oli meista niin hauska, joten kavimme katsastamassa paikan, ja mukavan oloinen se olikin. Oli mukava kuunnella pitkasta aikaa kunnon musiikkia.

Okei okei, kavimme myos Angkorin temppeliraunioilla, joista Angkor Wat on siis vain yksi temppeli, vaikkakin ehka parhaassa kunnossa oleva. Muuten alueella on yli tuhannen temppelin raunioita, osa siis ihan pelkkia kivikasoja. Uskomaton paikkahan se on! Ehdottomasti kaymisen arvoinen. Seuraavan Thaimaassa kavijan kannattaisi varata pari paivaa, ja kavaista taalla Kambodzan puolella Angkorilla (Bangkokista paasee varmaan suoraan lentamallakin tanne Siem Reapiin).

Meilla oli aivan mielettoman hyva tuktuk-kuski nimelta Vannda, joka kyyditsi meita temppelilta toiselle, silla alue on ISO ja temppeleita on paljon. Paras kaikista oli ylivoimaisesti eras temppeli, Viidakkotemppeli, jonka viidakko on vallannut lahes kokonaan. Siella kulkiessa olo oli kuin olisi Indiana Jones elokuvan lavasteissa ( ti-ti-ditii, ti-ti-dii, ti-ti-ditii, ti-ti-dii-dii-dii..)

Vahemman levoton reissaaja voisi viettaa temppeleita tutkien helposti kolmekin paivaa. Meille nopeille katsastajille riitti kuusi tuntia. Kauemminkin olisi voinut olla, mutta jotenkin tuli temppeli-ahky, eika ne loput temppelit enaa savayttaneet samalla tavalla kuin ensimmaiset.

Huomenna on tarkoitus sitten menna kokkauskurssille tutustumaan Khmerien ruuan salaisuuksiin.

Hyvastit

Tanaan sanomme hyvastit pitkaan mukanamme seuranneille ystaville, siis vaelluskengillemme. Ne ovat tulleet nyt tiensa paahan, ja on aika "unohtaa" pakata ne mukaan, kun lahdemme kohti Siem Reapia. Ero ei ole helppo, silla nama ovat suojanneet jalkojamme vaikeissa olosuhteissa ja lammittaneet jalkojamme esim. Himalajalla. Mutta totuus on se, etta kengat ovat jo ongelmajatetta alkaneen homekasvustonsa kanssa.

Kenkiemme alamaki alkoi Siberun saarelta Indonesiasta. Eika ne ole sen jalkeen toipuneet ihan entiselleen. Viimeinen niitti oli viidakkoseikkailu Laosissa. Lapimarat kengathan tulisi kuivattaa kunnolla ennenkuin ne tyontaa muovipussiin muhimaan, mutta minkas teet, kun jossain ne on pakko kuljettaa, jos vaihtaa paikasta A paikkaan B.

Joten hyvasti haisevat ystavamme, rakkaat ja kuluneet.

Keittiomestarin seikkailut

Taalla Kambodzassa nautitaan erilaisia "valipaloja" ja "naksuja", erityisesti oluen kanssa. Erikoisuutena on mm. monet hyonteiset, hamahakit, ankan sikioit jne. Nain ollen keittiomestarinkin taytyi kokeilla jotain spesiaalia. Vaikka opaskirjamme Lonely Planetin mukaan naita naposteltavia olisi tarjolla "ihan missa vaan", niin meille tuotti suuria vaikeuksia ensinnakin loytaa mitaan paikkaa missa naita myytaisiin. Viimein eras paikallinen (no, siis mopokuskimme) vei meidat ostoksille hyonteis"osastolle". Mukaan tarttuikin heinasirkkoja ja jotain kovakuoriaisia.

Ja mita Keittiomestari oli mielta? Heinasirkat olivat melko rasvaisia, johtunee siita, etta ne on kypsennetty oljyssa. Muuten ne olivat vain suolaisia ja rapsakoita, ei siis mitaan pahoja. Jopa MINA tykkasin, ja soin ihan useamman yksilon. Viela parempia ne olisivat, jos niihin lisattaisiin esim. hieman chilia ja valkosipulia. Ehkapa meidan 5000:s kavija saa palkinnoksi ihan ite tehtyja heinasirkkoja sitten Suomessa.. Kovakuoriaiset olivat sitten liian ilkean nakoisia, joten jatin ne valiin. Juha niita maiskutteli muutaman, mutta totesi, etteivat ole kovin hyvia.

Taalta loytyy myos PALJON pizzapaikkoja, ihan niinkuin Oulusta. Tosin taalla pizzapaikkojen nimet kertovat hieman "tayte"valikoimasta. Jos pizzerian nimi on Happy Herb's Pizza eli suomeksi Iloisen Yrtin Pizza, niin voi kylla kuvitella mista on kyse. Kavimme syomassa ihan tavallista pizzaa ilman tuota "kokin erikoistaytetta", ja se oli ihan hyvaa.

Kaunis paiva, synkat nahtayydet

Kavimme tanaan katsomassa Pol Potin aikaisia paikkoja. Synkkia olivat nahtavyydet. Tahan nyt pieni historian oppitunti: Pol Pot oli Punaisten Khmerien johtaja. Punaiset Khmerit hallitsivat Kambodzaa vuosina 1975-1979. Taman hirmuhallinon aikana arvioidaan kuoleen noin 1,7 miljoona ihmista 7 miljoonan kansasta. Ei voi muuta sanoa kuin hiljaiseksi vetaa. En rupea tassa nyt tarkemmin kertomaan niista kauheuksista, jokainen kiinnostunut loytaa varmaan netista lisatietoa. Toivottavasti ihmiset oppisivat joskus olemaan ihmisiksi...

Tarkoitus olisi viettaa viela pari paivaa taalla Phnom Penhissa ja sitten lahtea suunnistamaan kohti Angor Watia, tarkoitus olisi kylla pysahtya jossakin matkan varrella, missa, siita ei ole viela mitaan tietoa.

Nakevat kadet

Vietnam-Kambodza rajanylitys tapahtui niin jouhevasti, etta emme edes varmoja, olemmeko jo ylittaneet rajan vai emme, kun bussi kaahasi jo kovaa kyytia kohti Kambodzan paakaupunkia Phnom Penhia. Nimittain meidan ei tarvinnut itse tayttaa edes viisumihakemuksia, kunhan vain kavimme nayttamassa naamaamme rajaviranomaisille, ja bussiyhtio hoiti loput. Huvitustahan tama naama tietenkin aiheutti, mutta naureskelujen saattelemana minutkin paastettiin jatkamaan matkaa.

Phnom Penh vaikuttaa samankaltaiselta kuin Laosin paakaupunki Vientiane. Hiukan keskeneraisen oloinen. Joen rannassa on ihan nattia, muuten ei ole mitenkaan erityisen kaunis kaupunki tamakaan. Taalla on varsin vahan turisteja katukuvassa, ja sehan meille passaa. Ruoka vaikuttaisi olevan edullista ja suolaista. Tarkempia ruokaraportteja tulee, kun on jotain erityista raportoitavaa..

Kavimme testaamassa paikkaa nimelta Seeing Hands eli Nakevat kadet. Kyseessa on hierontapaikka, jossa hierojat ovat sokeita. Valilla hierojat loysivat varsin kipeita paikkoja ja akupunktiopisteita, eli kyseessa ei ollut mitaan taputtelua tai thai-venyttelya, vaan ihan kunnon hierontaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, ehka paras hieronta missa me olemme ikina olleet. Varmaan menemme viela uudestaan, silla jo pelkastaan tuon hieronnan takia taalla kannattaa olla pidempaan.