Tanaan sanomme hyvastit pitkaan mukanamme seuranneille ystaville, siis vaelluskengillemme. Ne ovat tulleet nyt tiensa paahan, ja on aika "unohtaa" pakata ne mukaan, kun lahdemme kohti Siem Reapia. Ero ei ole helppo, silla nama ovat suojanneet jalkojamme vaikeissa olosuhteissa ja lammittaneet jalkojamme esim. Himalajalla. Mutta totuus on se, etta kengat ovat jo ongelmajatetta alkaneen homekasvustonsa kanssa.
Kenkiemme alamaki alkoi Siberun saarelta Indonesiasta. Eika ne ole sen jalkeen toipuneet ihan entiselleen. Viimeinen niitti oli viidakkoseikkailu Laosissa. Lapimarat kengathan tulisi kuivattaa kunnolla ennenkuin ne tyontaa muovipussiin muhimaan, mutta minkas teet, kun jossain ne on pakko kuljettaa, jos vaihtaa paikasta A paikkaan B.
Joten hyvasti haisevat ystavamme, rakkaat ja kuluneet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jääkää hyvästit! -Taina-
Voi kurjuuksien kurjuus. Tiedän kyllä kuinka rakkaiksi vaelluskengät voivat tulla ;). Onneksi ne ovat teitä hyvin palvelleet ja ovat eläkkeensä ansainneet.
Lähetä kommentti