Kuvia matkan varrelta

Tassa vahan kuvia matkan varrelta Tiibetista, nain jalkikateen, nyt kun loysimme koneen missa on USB ja netti toimii kohtuudella. Kun katselette kuvia, kuvitelkaa, etta kuuntelette Tiibettilaista iskelmamusiikkia kuskin hoilottaessa taytta kurkkua mukana. Aina kun kuulemme:"tuu ee tuu lhee he lhee..." muistamme nama hetket.

Yamdrok? jarvi, joka sijaitsee yli 4000 metria meren pinnan ylapuolella. Kuvaaja seisoo siis noin 4900 metrissa.


Kuskimme Sonam, joka kuljetti meidat turvallisesti perille, vaikka kayttikin epailyttavia oikopolkuja matkan varrella.

Uskollinen juhtamme, maasto- auto, joka selvitti meidat kiperistakin paikoista, eika jaaty kiinni kertaakaan.

Maisemakuvaa Himalajalta (keskella menee joku joki).


















Huipulla tuulee..












Me Everestin perus- leirissa. Kuten kuvasta nakee, ilma mita komein. Kuva ei kerro kuinka kovasti siella tuuli.


Kuskimme veli heittaa rukouksia tuuleen Everestilla Tiibetin- buddha- laisen tradition mukaan. Han toivoi nain paasevansa helpommin Intiaan opiskelemaan.

Qomolangma, eli Mt. Everest tiibetiksi.

Matkalla kohti Nepalia, Ystavyyden tiella (Friendship road). Lumivallit ovat noin 7 metrin korkuisia. Ja kuten kuvasta huomaa, kyseessa on varsin kapea tie, joka on viela 2-suuntainen.

Viimeiset muistelut Tiibetista

Ajettuamme 22h saimme tietaa, etta joudumme kaantymaan takaisin koska vuorilla oli tullut toista metria lunta. Taalla ei siis noita "teita" aurata. Jotkut turistit olivat jaaneet vuorille jumiin. Matkamme siis lyheni 3 paivaa, emmeka tamanvuoksi nahneet Kailash vuorta, jaatikkoa emmeka Manasarovar-jarvea. Kuitenkin naimme huikeita ja henkeasalpaavia maisemia mm. Everestin. Korkeimmillaan olimme 5200 metrissa, kuitenkaan vuoristotauti ei koko matkan aikana vaivannut. Kuvat kuitenkin kertovat enemman kuin tuhat sanaa niin antaa niiden puhua puolestaan. Tosin niita ette viela nae, koska tassa koneessa ei ole USB-porttia ja nainollen emme saa kuvia laitettua toistaiseksi nettiin. Laitetaan kun se vain joskus onnistuu.

Erikoisia piirteita Tiibetissa on mm. se, etta kukaan, ei siis kukaan ole hereilla ennen aamu kahdeksaa (paitsi me). Hotellin respa nukkuu sikeasti kahdeksalta, joka paikassa heidat piti herattaa kun olimme lahdossa. Olimme myos kaksi yota armeijan kasarmin vieressa ja sotilaat tuntuivat nukkuvan viela kun me lahdimme kahdeksalta jatkamaan matkaa. Ainoastaan kahdessa vartiomajassa? oli valot.

Vaikka olemme jo aikaisemmin kertoneet, etta sisalla on kylma, kerromme kuitenkin (lahinna itsellemme, jotta muistaisimme) tuosta lisaa. Kylla sita voi nukkua siina 2 asteessa, mutta koitappa lukea kadet ihan kohmeessa. Hanskat kadessa, siina sitten suulla koittaa sivuja kaantaa. Parinsadan sivun jalkeen alkaa olemaan kieli kipea. Siksi me varmaan aloimmekin nukkumaan aika aikaisin, kahdeksan - yhdeksan aikaan.

Kuskimme oli hyva ja han suosi myos paljon "oikopolkuja". Nama oikopolut olivat useimmin ajokelvottomia reitteja (tassa yhteydessa ei teista voi puhua). Joskus reitti kulki yli 50 asteen kulmassa joko ylos tai alas. Monesti pelkasimme, etta auto jaa kiinni esim. jonkun joen ylityksessa jne. Turhaan kuitenkin epailyksemme annoimme meidan nelivedolle, joka urhoollisesti suoritti kiperimmatkin paikat. Naiden oikopolkujen vuoksi askelmittarimme lukemat vahan heittavat siis, askelmittari otti tarinasta askelia. Riitta on kavellyt 181 251 askelta ja minulle on tullut noita askelia 165 228. Ero johtuu siita, etta minulla on vahan pitempi askel kuin Riitalla tai sitten Riitan mittari on ollut vahan herkempi tarinalle.

Maaseudun kutsu

Vai tulee Suomeen porvarihallitus, mutta se politiikasta.

Toivottavasti huomenna olemme saaneet luvat kuntoon ja paasemme lahtemaan Lhasasta. Odottelu on alkanut kaymaan jo vahan tylsaksi. Tanaan saamme illalla tietaa, etta lahdemmeko huomenna vai ylihuomenna.

Tarkoituksemme olisi tehda seuraavanlainen reissu.
1. Paiva Lhasa-Yamdrok-Gyatse-Shigatse
2. Paiva Shigatse-Saga
3. Paiva Saga-Paryang
4. Paiva Paryang-Mt. Kailash
5. Paiva Mt. Kailash-Lake Manasarovar
6. Paiva Lake M.-Saga
7. Paiva Saga-Old Tingri
8. Paiva Old Tingri-Everest- Old Tingri
9. Paiva Old Tingri-Zhangmu (Nepalin raja)

Jos joku kartan omaava vaikka haluaa seurata missa kuljetaan ;)
Luultavasti tuolta ei sitten tule tata blogia paivitettya. Joten ehka, siis ehka seuraavan kerran blogia tulee paivitettya sitten Nepalista, mutta sen nakee sitten aikanaan. Nepalin rajalta olisi sitten tarkoitus hypata bussiin ja suunnata Kathmanduun.

Jos meista ei enaan kuulu mitaan niin me olemme sitten paasseet lahtemaan.

Tuomarointia

"Tervetuloa Lhasan kielikoulun englanninkielen mestaruuskilpailuun 2007. Arvoisina tuomareina meilla on Steven Australiasta, Riitta Suomesta, Juha Suomesta, Sylvia Italiasta ja David Espanjasta. Ensimmainen kilpailija saa aloittaa."

Eilen meidat pysaytti pari tiibettilaista nuorta tyttoa, ja he pyysivat meita tulemaan puhumaan pienille englanninopiskelijoille. Koska meilla ei ollut mitaan suunnitelmia taksi paivaksi, lupauduimme, vaikka vahan epailytti, etta mika on homman nimi. Aamulla sovittuna aikana tuli pakettiauto hakemaan meita hotellilta. Kuskina oli Lhasan kielikoulun rehtori. Otimme kyytiin viela Stevenin, Sylvian ja Davidin, ja huristelimme koululle.

Kyseessa oli siis jonkinlainen englanninkielen kilpailu. Kilpailijat olivat 7-11 vuotiaita. Jokainen vuorollaan tuli eteen ja esitteli itsensa, kertoi lempiruuistaan, perheestaan yms. Sitten tuli jokerikysymys, johon piti osata vastata. Esiintymisen arvostelimme me. Korkein pistemaara oli 20, ja pienin 1, mutta me emme saaneet antaa kenellekkaan alle 15 pistetta. Tarkoitus oli kai motivoida lapsia opisklemaan englantia. Osallistujia oli 32.

Voittajaksi selviytyi 7-vuotias tytto, joka sai ainoana kilpailijana kaikilta tuomareilta taydet pisteet. Han aansi englantia jopa paremmin kuin opettajansa. Saimme jakaa 5:lle parhaalle palkinnot.

Itse saimme kiitoslahjaksi Tiibet-Englanti fraasikirjan seka lautasen. (Koska meilla on lautasia nyt 2, joku voi saada tiibettilaisen lautasen tuliaisina). Kilpailun jalkeen meille tarjottiin lounas: jakkiteeta ja momoja (eli jakkitaytteisia taikinanyytteja).

Tassa kuvassa osallistujia.

Tassa kuvassa Juha jakaa 3:ksi parhaalle palkinnon.

Aamun yllatys

-Huomenta Riitta
-Huomenta
-Ma meen vessaan ekana jos se sulle sopii Riitta?
-Sopii, sopii
...
-IIIK!!! Juha, tuu akkia tanne.
*tominaa, tominaa, tominaa*
-Ei juma, ulkona on tullut lunta ainakin 5cm.

Niimpa niin, yolla oli tullut lunta, vaikka taalla ei pitaisi tulla sataa ollenkaan tassa kuussa. Lunta kuitenkin oli tullut ja ulkona asteita oli -2. Sisalla on onneksi lamminta perati +7. Muuten on ihan lammin, mutta kun tata blogia nyt kirjoittaa ja on pakkasta niin sormet tuppaavat olemaan hiukan kohmeessa. Netin mukaan maaliskuussa minimilampotila saattaa olla -5 astetta ja varmaankin yolla aika lahella sita ollaan oltu. Olimme me kylla tahan varautuneet, etta lamminta vaatetta loytyy. Kunhan tuo aurinko alkaisi taas paistamaan pilviverhon takaa, niin lampotila nousee varmaankin nopeasti. Lumi kylla muutti maisemat kertaheitolla, nyt vuoret ovat saaneet valkoisen peitteen.

Ei talla kertaa muuta, me lahdemme kohtapuoliin hakemaan Nepalin viisumit.

Hengailua Lhasassa

Kaytiin syomassa. Juha soi sen odotetun Jakki-hampurilaisen, ranskalaisilla. Mina soin bobin, eli tortillaletun jonka sai tayttaa kasviksilla ja tiibettilaisella tuorejuustolla. Jakkipurilainen maistui jakilta, eli voimakkaamman makuista kuin naudan liha. Sampyla oli makeahko. Bobi oli erinomainen valinta, se maistui siis ihan tortillalta, tuorejuusto antoi oman tiibettilaisen leimansa. Keittiomestari suosittelee molempia.

Olemme yllattyneita, kuinka paljon munkit keraavat taalla rahaa. Vaikka munkeilla itsellaan on kannykat, kayvat tietokonekaupassa jne, osa tulee ja sanoo suoraan "Give me your money". Onneksi savy on kuitenkin ystavallinen. Mutta seuraavana paivana samat munkit tulevat uudestaan pyytamaan rahaa. Muuten munkit eivat tule puhuttelemaan ollenkaan.
Tietenkin taalla on myos kerjalaisia. Osalla on iso tukku rahaa kadessaan, kun tulevat pyytamaan lisaa. Kerjalaisilla tuntuu menevan paremmin rahallisesti kuin kadulla paistettuja perunoita kauppaavalla myyjalla. Varmasti taalla osalla menee todella huonosti ja on koyhyytta, tama on vain vaikutelma, minka taalla kulkiessa saa.
Muuten alkuperaisvaesto on varsin iloista sakkia. "Hello, hello" kuuluu koko ajan. Ne muutamat tiibettilaiset jotka ovat meita jututtaneet, puhuvat erinomaista englantia, eivatka ole vailla mitaan muuta kuin juttuseuraa. Muutenkin taalla puhutaan paljon parempaa englantia kuin esim. Chengdussa Kiinassa. Tassa on vahan katukuvaa Lhasasta.

Tanaan olemme varanneet 9 paivan retken Tiibetin maaseudulle ja Kailash vuorelle. Jos kirjoitatte googlen kuvahakuun Mount Kailash, tiedatte, millaisia maisemia olemme menossa katselemaan.
Emme palaa enaa takaisin Lhasaan, vaan retkemme paattyy Nepalin rajalle. Matkalla kaymme katsomassa myos Mt. Everestin perusleiria taalla Tiibetin puolella (kuulemma parempi nakyvyys huipulle talta puolelta kuin tuolta Nepalin puolelta, mene ja tieda).
Retken valmistelut kestavat 4-5 paivaa. Tarvitsemme 4 eri matkustuslupaa, mm. sotilasviranomaisilta. Onneksi meidan ei tarvitse noita lupia hankkia, vaan ne hankitaan meille matkanjarjestajan kautta. Retkelle lahtee meidan lisaksemme ainoastaan kuski. Auto on aika uusi neliveto maasturi. Ja majoitus onnistuu majataloissa tms. Lahto on siis ensi viikolla tiistaina tai keskiviikkona.

Lhasa on mielestamme jo liikaa kiinalaistunut. Arkkitehtuuri on 90%:sti kiinalaista. Taalta loytyy lansimaisia vaateliikkeita: Vero Modaa, Onlya, Jack&Jonesia jne. Onnneksi taalla viela loytyy tiibettilaiskorttelit, joissa meno on aivan toisenlaista. Toivottavasti tuolla retkella naemme enemman tiibettilaista tiibettia.

Maailman katolla

No huh, huh millainen lentokentta Lhasassa on. Lentokentan leveys oli noin kilometrin luokkaa ja ymparilla nousi vuoret useiden satojen metrien korkeuteen. Kun sitten koneesta ulos kavelimme niin ensi askeleet olivat kuin olisi ollut hiukan humalassa ja rinkan nostaminen puuskutti. Oli yllatys kuinka lahella vuoret oikeasti on, kaikkialla minne paansa kaantaa nakee vuoria vuorten peraan, vaikka olemme 3600m korkeudessa. Vaikka nyt tama reissu paattyisi niin se on jo maksanut itsensa. Tiibetti on kaikkea mita toivoi ja viela paljon enemman.

Olin hiukan skeptinen, kun Riitta osti Oulusta aurinkorasvaa vuoristoon (suojakerroin 50), mutta enaa en harmittele asiaa yhtaan. Vaikka lampotila ei kovin korkea ole, niin tuntee kylla kuinka aurinko korventaa ihoa.

Korkeaan ilmanalaan totuttautuminen on onnistunut aika vaivatta. Ensimmainen yo oli kylla levoton, ei vaan saanut unta vaikka vasytti. Tallahetkella minulla ei ole mitaan oireita, Riitalla on hiukan korvat lukossa. Me olemme siis tottuneet paljon paremmin korkeuteen kuin tavaramme. Minulla deodoranttipurkin pallo poksahti kainaloon paineen takia. Lisaksi kun aukaisimme rasvapurkin korkin, niin rasvat lennahtivat ulos pitkin ja poikin.

Lammitysta ei ole hotellissa, joten yot ovat aika kylmia, sisalla noin 10 astetta lamminta. Onneksi tuohon olimme varautuneet. Muutenkin ilmasto on aika erikoinen, varjossa on melkein kylma mutta auringossa lampotila kohoaa yli 20 asteeseen. Koita siina sitten pukeutua sopivasti.

Monessa paikassa varoiteltiin jakkiteesta joten pitihan sita sitten menna kokeilemaan. Jakkitee tehdaan siten, etta otetaan reilu kontta jakkivoita ja se sekoitetaan kuumaan veteen, sitten ei muuta kuin nauttimaan. Voille se tietenkin maistuu, noin minuutin jalkeen pinnalle alkaa muodostumaan rasvakalvo. Ei muuta kuin te kotikokit siella, nyt ostamaan punaista voita lahikaupasta ja vesi kiehumaan.

Odotellaan taalla Lhasassa viela pari paivaa ja sitten lahdetaan jonnekin maaseudulle, minne, siita ei ole viela ihan varmuutta. Koitetaan kertoa suunnitelmistamme kun ne alkavat toteutumaan.