Eilen meidat pysaytti pari tiibettilaista nuorta tyttoa, ja he pyysivat meita tulemaan puhumaan pienille englanninopiskelijoille. Koska meilla ei ollut mitaan suunnitelmia taksi paivaksi, lupauduimme, vaikka vahan epailytti, etta mika on homman nimi. Aamulla sovittuna aikana tuli pakettiauto hakemaan meita hotellilta. Kuskina oli Lhasan kielikoulun rehtori. Otimme kyytiin viela Stevenin, Sylvian ja Davidin, ja huristelimme koululle.
Kyseessa oli siis jonkinlainen englanninkielen kilpailu. Kilpailijat olivat 7-11 vuotiaita. Jokainen vuorollaan tuli eteen ja esitteli itsensa, kertoi lempiruuistaan, perheestaan yms. Sitten tuli jokerikysymys, johon piti osata vastata. Esiintymisen arvostelimme me. Korkein pistemaara oli 20, ja pienin 1, mutta me emme saaneet antaa kenellekkaan alle 15 pistetta. Tarkoitus oli kai motivoida lapsia opisklemaan englantia. Osallistujia oli 32.
Voittajaksi selviytyi 7-vuotias tytto, joka sai ainoana kilpailijana kaikilta tuomareilta taydet pisteet. Han aansi englantia jopa paremmin kuin opettajansa. Saimme jakaa 5:lle parhaalle palkinnot.
Itse saimme kiitoslahjaksi Tiibet-Englanti fraasikirjan seka lautasen. (Koska meilla on lautasia nyt 2, joku voi saada tiibettilaisen lautasen tuliaisina). Kilpailun jalkeen meille tarjottiin lounas: jakkiteeta ja momoja (eli jakkitaytteisia taikinanyytteja).
Tassa kuvassa osallistujia.
Tassa kuvassa Juha jakaa 3:ksi parhaalle palkinnon.
1 kommentti:
Kaikenlaisiin mielenkiintoisiin tilanteisiin sitä matkalla näemmä pääsee. Siis että kielikouluun tuomaroimaan. Olette varmaan jo kohta lähtökuopissa maaseuturetkelle. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Siellä varmaan tosiaan näkee sitä "aitoa" tiibetiläisyyttä. Meikäläisille on muuten matkakuumeen lisäksi puhjennut asuntokuume. Aika vakava tilanne sairastaa kahta sairautta yhtä aikaa. Varsinkin, kun kumpaankin tarvittais rahallista panostusta...
Lähetä kommentti