Kuvia Vietnamista

Tassa sitten vuorostaan muutama kuva Vietnamista.

Bussissa matkalla Vinhista Hoi Aniin. Bussi oli todella taynna, mutta riippumatossahan on mukava matkustaa. Ja linja-autossa on myos tunnelmaa..

Etela-Kiinan meri huuhtelee Mui Ne:n rantoja. Isoja aaltoja ja lamminta vetta.

Sama paikka Mui Ne:n pikkukaupungissa kuin ylhaalla, eri kuvakulmasta.

Jotkut tyypit valkoisilla dyyneilla. Uskomatonta, miten Vietnamista, melkein meren rannalta, loytyy tallainen aavikko.

Vietnamin sodan sisseilyn demonstraatio Cu Chin tunneleilla. Verratkaa ymparilla olevien lansimaalaisten jalkoja ja tuota koloa, melko ahdasta tulisi..

Hedelmamyyjat kelluvilla marketeilla Mekongin suistolla lahella Ho Chi Minh Citya.

Vietnamin puolukoita

Vietimme tanaan todella mukavan paivan Mekongin suistolla. Saimme ihmetella kelluvia marketteja, riisipaperin valmistusta, riisi'poppareita' (siis niita riisisuklaan/riisikakkujen-paksumpien riisinjyvien tekoa) seka kookoskarkkien tekovaiheiden saloja. Juha paasi maistamaan kaarmeviinaa (ja oli kuulemma yllattavan hyvaa). Oppaamme antoi kyseista maistiaista ainoastaan miehille, silla se parantanee "kuntoa". Seilasimme jokiveneella pitkin Mekongia maistellen kookosmehua suoraan kookospahkinasta. Kookokset ovatkin mielestamme Vietnamin puolukoita, ne ovat eksoottisia vierasmaalaisille, niita on joka paikassa ja ne ovat ilmaisia poimijoille.

Harrastimme myos maastopyorailya Mekongin suistolla sijaitsevalla saarella, ja vaikka meilla oli opas mukana, onnistuimme eksymaan. Onneksi loysimme kuitenkin suurimmitta mutkitta perille. Saimme myos hyvaa ruokaa ja muutenkin koko paiva oli melko leppoisa, mutta kuitenkin tekemista taynna.

Huomenna siis vaihtunee maa, jos Juha paasee kummastakin passintarkastukesta lapi. Kaikenkaikkiaan Vietnamista ja meille hyva maku, ihmiset ovat alyttoman iloisia ja auttavia, mutta eivat kuitenkaan tyrkyttavia. Ja on halpaa, vaikka me ollaan "torsatty" niin paivabudjetiksi on muodostunut vain 18 euroa/naama (sis. ruuat, yopymiset, matkustamisen, siis kaiken)! Suositellaan kaikille, loytyy rantaa, historiaa, aktiviteetteja ynna muuta. Ja kaiken kruunaa se, etta alle 15 paivan matkoilla suomalaiset eivat tarvitse edes viisumia.

Sisseilya

Nyt olemme Saigonissa, joka on toiselta nimeltaan Ho Chi Minh City (HCMC). Kavimme tanaan ihmettelemassa Cu Chin tunneleita, joissa kaytiin kitkeria taisteluita Vietnamin sodan aikana. Taytyypa sanoa, etta jos suomalaiset on olleet sisseja talvisodassa, niin kylla vietnamilaiset ovat olleet sisseja omassa sodassaan. Tunnelit menevat 4:ssa kerroksessa maan alla, syvimmillaan 10 metrin syvyydessa. Ne ovat matalia ja kapeita, joissakin kohdissa mahtuu ainoastaan ryomimaan. Tassa on ollut merkittava etu pienesta koosta, silla pieniharteinen vietnamilainen ei jaa niihin tunneleihin kiinni, kun taas leveaharteinen amerikkalainen jaa helposti loukkuun. Meille naytettiin pienenpienia salasisaankaynteja, happireikia, seka erilaisia ansoja amerikkalaisten paan menoksi (miehille osa ansoista oli varsin ilkeita).

Paasimme myos itse ryomimaan noin 40metrin pituisen matkan pitkin ahdasta kaytavaa (korkeus noin 80cm, leveys 50cm?) Kylla siina meinasi ahtaanpaikan kammo iskea, ja happi loppua, tunneleita risteili sinne tanne ja oli pidettava kiiretta ettei jaanyt jalkeen ja eksynyt muusta porukasta. Ja me olimme vain ensimmaisessa ja toisessa kerroksessa, alle 3metrin syvyydessa. Ei voi kuin ihailla ja ihmetella niita ihmisia, jotka ovat noissa maanalaisissa tunneleissa viettaneet useita vuosia.

Saimme myos maistaa "sissimuonaa", jonka voimin vietnamilaiset sotilaat kestivat sodan kynsissa. Syotavana oli siis tapioka-juurta jota dippailtiin pahkinarouhe-suola-sokerijauheeseen. Tapioka itsessaan oli hieman perunamainen ja tuo jauhe oli hyvaa, joten se saa keittiomestarilta kehut. Tosin aika yksitoikkoiseksi tuokin pitemman paalle kavisi.

Saigon itsessaan on melko iso kaupunki, eika ihan kauhean natti. Tosin eipa ne isot kaupungit yleensa mitaan kauniita olekaan. Loysimme ihan taydellisen ruokapaikan hotellimme lahettyvilta, sielta saa HYVAA ruokaa ja ruuan ostajalle ilmaiset kaljat :) Aika vastustamaton paikka. Ei varmaankaan tule yllatyksena se, etta menemme sinne uudestaankin.

Huomenna menemmekin sitten paivaretkelle Mekongin delta-alueelle. Saa nahda mita siella tulee vastaan. Maanantaina olisi tarkoitus vaihtaa maata ja suunnata Kambodzaan.

Hei, otsikointi toimii!

Aurinko paistoi ja ilmassa oli mukava pieni tuulenvire joka viilensi oloa, etta ei aivan paahtunut. Joten paatimme sitten vuokrata polkypyorat. Toinen sai pyoran jossa polkimet sojottivat vahan minne sattuu ja toisella ohjaustanko oli mutkalla, mutta saimme pyorat kuitenkin allemme. Pyoraretki osottautui kuitenkin lyhyemmaksi kuin suunnittelimme, paasimme eteenpain vajaa 100m kun pyorat hajosivat kaytannossa kasiin. Onneksi tuo kuitenkin tapahtui heti, joten taluttamaan ei kovin kummoista matkaa jouduttu. Rahat saimme takaisin, etta ei tuossa mitaan kummempaa vahinkoa tullut.

Mietimme myos mopon vuokrausta. Kun olimme lahdossa vuokraus kierrokselle niin hotellimme edessa oli tapahtunut mopoilijan ja auton? tormays, siina oli sen verran pahasti sattunut, etta mopoilija ei tuossa omin avuin kavelemaan pystynyt. Vaikka tama liikenne (ainakin meista) tuntuu varsin rauhalliselta, etta sen puolesta tuonne liikenteen sekaan uskaltaisi menna. Paatimme kuitenkin jattaa mopot vuokraamatta ja lahdimme kaljalle, ei huono vaihtoehto tuokaan.

Nyt on loytynyt taas vahan erikoisempaa apetta jota en ole viela? maistanut, Riitta tuskin tulee syomaan. Tarjolla olisi merietanaa jollakin kastikkeella. Raporttia tulee jos uskaltaudun moista otusta maistamaan.

Edelleen otsikkoa ei jostain syysta voida laittaa.

Ei luistanut ei, nimittain hiekalla liukuri, mutta hiekkapesun kuitenkin saimme. Dyyneilla oli kovahko tuuli ja yllattavan akaisesti sitten pienet hiekanjyvaset sitten ihoa naputteli. Muuten nakyma oli sellainen jota ei ihan heti Vietnamissa olisi uskonut nakevansa, ihan kunnon dyynit ja varsin hienot sellaiset. Kavimme myos mm. punaisessa kanjonissa, joka on muodostunut punaisesta hiekasta ja savesta, varsin mielenkiintoisen nakoinen myos se. Kalastajakyla jossa kavimme oli paljon kalastajalaivoja, mutta ei siina sen ihmeempaa. Retki myos vei meidat toisille dyyneille, punaisille dyyneille, ensimmaisia dyyneja kutsuttiin valkoisiksi dyyneiksi. Muuten varsin samallainen kuin tuo ensimmainen, silla erotuksella, etta hiekka oli yllatys, yllatys, punaista. Myos lapset, jotka vuokrasivat liukureita turisteille olivat paljon "kovempia" kauppamiehia. Valittomasti autosta noustuamme oli lauma lapsia ymparilla jotka yrittivat saada sinua vuokraamaan juuri heidan liukuria. "Tehkaa se edes minun vuokseni", siis hienostunut kerjaamista. Kavimme myos Fairy Stream nimisessa paikassa jossa vesi virtasi savi-hiekka muodostelmien lapi ja teki pienen puron pohjalle jota pitkin sitten kaveltiin ja seinamaa ihmeteltiin. Kokonaisuudesa varsin mukava retki.

Tanaan olisi tarkoitus vuokrata polkupyorat tai mopot ja tehda vahan kiertoajelua ominpain satulan selassa. Ihan lomailulksi tama on taas mennyt.

Jiihaa, blogin ja kommenttien lukeminen onnistuu, ainakin toistaiseksi. Ilmeisesti "isoveli" on tarkistanut, ettei meidan blogimme sisalla mitaan vaarallista materiaalia. (Otsikon kirjoittaminen ei onnistu, vaan meneehan tama ilman otsikkoakin..)

Olemme siirtyneet kohti etelaa. Matkasimme Hoi Anista vaivaiset 18 tuntia bussilla ja olemme nyt Mui Ne:n rantakohteessa. Biitsille on meidan bungalovista matkaa noin 10 askelta. Hiekka on kuumaa ja valkoista, merivesi mukavan vilvoittavaa ja vihreansinista. Taalla lienee paljon muitakin turisteja, mutta onneksi niita ei nae liikaa.

Toistaiseksi emme ole paasseet maistamaan mitaan erikoisen hyvaa ruokaa taalla Vietnamissa. Ruuilla on kylla houkuttelevat nimet, kuten "kalaa valkosipulilla" tai "rapeaksi paahdettua kanaa", mutta loppujen lopuksi ne ei maistu miltaan. Mina epatoivoissani otin yksi ilta jopa pizzaa, toivoen, etta sita ne ei onnistu pilaamaan, mutta ja mita! Pizzan tomaattikastike oli MAKEAA! Taitavat olla melko persoja makealle nama vietnamilaiset, kun mistaan taukopaikalta ei voi ostaa suolaista evasta, vain makeita kekseja ja pullaa.

Mutta jatkamme silti urheasti erinomaisen ruuan metsastamista. Ehka jopa menemme (taas) kokkauskurssille, jos semmonen tulee vastaan. Taalla Mui Ne:ssa on tarkoitus olella 3-4 paivaa, ja kayda mm. laskemassa makea hiekkadyyneilla yms. Raportti tulee myohemmin, luistiko liukuri.

Vaihtoehtoreitteja

Tama paiva on ollut taas hyva muistutus meille, miksi me rakastamme matkustamista. Siis:

Oltuamme kaksi yota Vinhissa paatimme jatkaa matkaa etelaan. Yritimme ensin saada hotellin kautta juna/bussilippuja elekielella, mutta siina havaitsimme liian suuren kielimuurin. Huomaa muuten, ettei Vinhissa ole paljoo muita ulkomaalaisia turisteja, kun tuo englannin kielen taito on kaikilla vahan hakusassa ja ravintoloissakin saa sokkona tilata ruokaa (esim. yritimme saada jotain suolaista syotavaa ja saimme vain sokerikekseja).

Niinpa lahdimme tana aamuna talsimaan kohti bussiasemaa. Aikamme lompsittuamme pysaytimme sitten yhden etelaanpain menevan bussin lennosta, ja hyppasimme kyytiin. Toki tarkistimme siina liikkeessa, etta meneehan tama bussi Hoi Anin kautta. Bussi oli aika taynna, mutta kyllahan sita Ho Chi Minhin kaksoisolento heilansa kanssa aina tilaa loytaa. (Niin ja kylla, Juha siis muistuttaa juuri risupartansa ansiosta kyseista herraa, ainakin paikallisten mielesta. He nayttavat kuvaa setelista ja sitten Juhaa ja taas kuvaa ja sitten kaikki nauraa, hahahah!)

Siis kun sanon, etta bussi on taynna, se todellakin on taynna. Kun normaalisti bussissa on paikkoja noin 50 hengelle, niin tahanpa bussiin oli ahdettu noin 80 henkea. Parhaimmillaan viiden hengen penkkirivilla istui 8 henkiloa. Yksi jopa oli virittanyt riippumattonsa roikkumaan kattoon, niin etta hanella kylla oli siella hyvin tilaa makoilla muiden paiden ylapuolella.

11 tunnin bussimatkan jalkeen meidat jatettiin yhteen tienvarteen, ja rahastaja sanoi etta "tama mummo vie teidat perille". Mita? No sitten siina aikamme elekielella sohittuamme ilmeni, etta meidat vie perille kaksi mopo-poikaa. Mikas siina, hyppasimme kumpikin oman kuskin kyytiin ja lahdimme huristelemaan kohti Hoi Ania, joka lopulta oli 18 kilometrin paassa, silla meidat oli jatetty vain jonkun ohitustien varteen.

Henkeasalpaavan ajomatkan jalkeen ja silmat taynna hyonteisia meidat jatettiin taksikuskin hoiviin. Taksikuski vei meidat sitten hotelliin, joka osottautuikin melko fiiniksi neljan tahden hotelliksi: on uima-allas, ilmainen netti ja aamupala, huoneessa ilmastointi, kaapelikanavat, kylpyamme.. Ja hintakin sen mukainen. Vahan aikaa mietittyamme paatimme kuitenkin uhrata rahaa hieman luksukseen, ja pulitamme siis kahden hengen huoneesta jopa 14 euroa (eli 7 euroa per nena). Valilla pitaa vahan hemmotella itseaan!

Ainiin, edelleenkaan emme paase lukemaan kommentteja, mutta salaisen katyrimme ansiosta olemme saaneet terveiset perille. Kiitosta vaan kaikille kommentoijille.

Kaksoisolento

Onnistuimmepa karistamaan reppureissaajat kannoiltamme, ja nyt on jo kolmas paiva menossa ettei muita lansimaalaisia ole juuri nakynyt.

Lahdimme Vientianesta aamuvarhain tiistaina ja matkasimme kahdella riksalla, yhdella paikallisbussilla ja kahdella lava-autolla yhdeksan tuntia Lak Saoon, joka on pieni kaupunki lahella Vietnamin rajaa. Paatimme olla siella yota, ja jatkaa vasta seuraavana paivana Vietnamin puolelle. Emme kuitenkaan meinanneet loytaa mistaan majapaikkaa, kunnes sitten kadunvarressa lihoja grillaava mummeli auttoi meita loytamaan majatalon. Ajattelimme sitten kiittaa mummoa jollain tapaa, ja keksimme, etta ostamme hanelta vahan niita lihoja maistiaisiksi, kun emme olleet syoneet mitaan koko paivana. Lautasellemme paatyikin kasa erilaisia lihanpalasia, jotka loppujenlopuksi elekielen avulla paljastuivat lehman? mahalaukuksi, suolenpatkaksi ja vissiin se yks oli kielta tai korvaa. Riitta luovutti maistelemisen jo mahalaukkuun, joka oli muuten mukavan rapsakkaa. Kylmahermoisena kaverina mina maistoin loppujakin, se kieli/korva menetteli, mutta suolta ei keittiomestari pysty suosittelemaan, sen sisapuoli tai mikalie? pehmea maistui ihan karmealle. Muutenkaan Laosin perinteinen keittio ei ole meita savayttanyt reissun aikana. Vaikka hyvia ruokia soimmekin, mutta perinteiset keitokset eivat olleet mitaan ihmeellisia.

Hyvinnukutun yon jalkeen jatkoimme sitten rajan yli Vinhiin. Rajanylitys oli melkoisen sekavaa, ja huomasi, ettei kyseessa ole turistien kayttama rajanylityspaikka, esim. rahanvaihtopistetta ei loytynyt mistaan. Kuitenkin saimme leiman passiin, joka oikeuttaa meidat olemaan maassa 15 paivaa ilman viisumia.

Nyt siis ollaan kuin ollaankin Vietnamissa, ja nettisensuuri estaa meita paasemasta mm. lukemaan naita bloggauksia tai niiden kommentteja. Kumma kylla, tama kirjoittaminen onnistuu? Tosin mehan emme paase tarkistamaan, nakyyko tama sitten loppujen lopuksi ollenkaan. Toivossa on hyva elaa.

Mina aiheutan muuten huvitusta vietnamilaisten keskuudessa, silla muistutan partani kanssa ilmeisesti taman maan erasta valtiomiesta (jonka kuva komeileekin taalla jokaisessa setelissa). Siis todennakoisesti minulla on varsin helppo ja mukava oleskelu edessa.