No huh, huh millainen lentokentta Lhasassa on. Lentokentan leveys oli noin kilometrin luokkaa ja ymparilla nousi vuoret useiden satojen metrien korkeuteen. Kun sitten koneesta ulos kavelimme niin ensi askeleet olivat kuin olisi ollut hiukan humalassa ja rinkan nostaminen puuskutti. Oli yllatys kuinka lahella vuoret oikeasti on, kaikkialla minne paansa kaantaa nakee vuoria vuorten peraan, vaikka olemme 3600m korkeudessa. Vaikka nyt tama reissu paattyisi niin se on jo maksanut itsensa. Tiibetti on kaikkea mita toivoi ja viela paljon enemman.
Olin hiukan skeptinen, kun Riitta osti Oulusta aurinkorasvaa vuoristoon (suojakerroin 50), mutta enaa en harmittele asiaa yhtaan. Vaikka lampotila ei kovin korkea ole, niin tuntee kylla kuinka aurinko korventaa ihoa.
Korkeaan ilmanalaan totuttautuminen on onnistunut aika vaivatta. Ensimmainen yo oli kylla levoton, ei vaan saanut unta vaikka vasytti. Tallahetkella minulla ei ole mitaan oireita, Riitalla on hiukan korvat lukossa. Me olemme siis tottuneet paljon paremmin korkeuteen kuin tavaramme. Minulla deodoranttipurkin pallo poksahti kainaloon paineen takia. Lisaksi kun aukaisimme rasvapurkin korkin, niin rasvat lennahtivat ulos pitkin ja poikin.
Lammitysta ei ole hotellissa, joten yot ovat aika kylmia, sisalla noin 10 astetta lamminta. Onneksi tuohon olimme varautuneet. Muutenkin ilmasto on aika erikoinen, varjossa on melkein kylma mutta auringossa lampotila kohoaa yli 20 asteeseen. Koita siina sitten pukeutua sopivasti.
Monessa paikassa varoiteltiin jakkiteesta joten pitihan sita sitten menna kokeilemaan. Jakkitee tehdaan siten, etta otetaan reilu kontta jakkivoita ja se sekoitetaan kuumaan veteen, sitten ei muuta kuin nauttimaan. Voille se tietenkin maistuu, noin minuutin jalkeen pinnalle alkaa muodostumaan rasvakalvo. Ei muuta kuin te kotikokit siella, nyt ostamaan punaista voita lahikaupasta ja vesi kiehumaan.
Odotellaan taalla Lhasassa viela pari paivaa ja sitten lahdetaan jonnekin maaseudulle, minne, siita ei ole viela ihan varmuutta. Koitetaan kertoa suunnitelmistamme kun ne alkavat toteutumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Siellä on varmastikkin hiukan suuremmat kukkulat kuin Saariselällä...:)
Täytynee olla mahtavaa seutua, nyt vaan sellaista "vuoristoluostaria" etsimään ja munkin elämää viettämään :)
TV:Iso Ii
Hehei...
Oon addiktoitunu tähän teidän blogiin. Liekö työnvälttelemisellä jotain tekemistä asian kanssa vai mikä lie.
Minä oon kerran maistanu tota teetä ihan täällä kotipuolessa tiibettiläisessä ravintolassa ja se maistui just niin pahalle kuin rasvan ja veden sekoitus voi vaan maistua. Ja en kyllä halua edes ajatella, että mitähän kissanrasvaa ne siinä rasvana käytti, kun ei noita jakkeja yleensä kovin paljon ympärillä pyöri.
Ja tuosta korkeuteen totuttelemisesta piti sanomani, että ottakaa iisisti. Vuoristotauti ei ole niitä miellyttävämpiä. Mutta asiaan löytyy kyllä aina helppo ratkaisu, muutama sata metriä alaspäin, niin jo olo paranee kuin taikaiskusta:) Ja ekstavinkkinä vain teille, kokemuksen syvällä rintaäänellä: älkää hankkiko krapulaa ja vuoristotautia yhtä aikaa... ei oo kivaa :(
Marika
Huh, huh, ihan jännittää täällä kotiseudulla, kunhan ette nyt sairastuisi, iho palaisi eikä vilustuisi. Ottakaahan rauhallisesti, kyllähän sen itse parhaiten tiedätte, mutta näin äitinä kaikkea mieleen tulee.
Kiva on reissustanne lukea, ja hienolta todellakin vaikuttaa. Tosin veikkaan että olisi jäänyt minulta syömättä lähes kaikki noista murkinoistanne =)
Voikaahan hyvin ja nauttikaa. Ja sen varmasti teettekin.
Terveiset Hankasalmelta =)
Jari T.
Huimaa jo pelkkä ajatus noista maisemista ... tai sitten syynä on nämä kipulääkkeet joita pitää napsia kun nielurisat eilen leikeltiin :) Typen levy on tuossa just "tuloillaan" joten saatte arviota siitä sitten myöhemmin.
T: Hannu & Minna
Lähetä kommentti