Kuvia Vietnamista

Tassa sitten vuorostaan muutama kuva Vietnamista.

Bussissa matkalla Vinhista Hoi Aniin. Bussi oli todella taynna, mutta riippumatossahan on mukava matkustaa. Ja linja-autossa on myos tunnelmaa..

Etela-Kiinan meri huuhtelee Mui Ne:n rantoja. Isoja aaltoja ja lamminta vetta.

Sama paikka Mui Ne:n pikkukaupungissa kuin ylhaalla, eri kuvakulmasta.

Jotkut tyypit valkoisilla dyyneilla. Uskomatonta, miten Vietnamista, melkein meren rannalta, loytyy tallainen aavikko.

Vietnamin sodan sisseilyn demonstraatio Cu Chin tunneleilla. Verratkaa ymparilla olevien lansimaalaisten jalkoja ja tuota koloa, melko ahdasta tulisi..

Hedelmamyyjat kelluvilla marketeilla Mekongin suistolla lahella Ho Chi Minh Citya.

Kuvia Laosista

Noniin, tassapa sitten kuvia Indokiinasta elikka Laosista, niinkun tuli tuossa toissapaivana luvattua. Ois laitettu aiemminkin, mutta netti tokki niin pahasti esim. Vietnamissa, joten se oli mahdotonta.

Hiljaa virtaa Mekong, matkasimme turistipaatilla Thaimaan rajalta alas Pakbengiin.

Viidakkoseikkailumme Pakbengissa vei meidat mm. talle pienelle putoukselle ja sen yli.

Kyla matkan varrella Laosissa.

Norsuvanhusten kyydissa.

Vierailevat tahtemme melontaretkella Luang Prabangissa.

Laosin kokkikurssin satoa, maistuis varmaan sullekkin!

Herkuttelua, osa 3

Nam nam, tulipas tehtya hyvat sapuskat eilen kokkauskurssilla. Kurssi alkoi silla, etta valitsimme molemmat yhdet alku- ja paaruuat, ja lahdimme sitten kokin kanssa hakemaan isoilta markkinoilta tarvittavia ruoka-aineita. Samalla meille esiteltiin ihmeellisia hedelmia ja kasviksia seka muita erikoisuuksia. Markkinoilla olis ollu myytavana esim. isoja hamahakkeja, elavat olivat sankossa ja koittivat koko ajan karata, kuolleet odottivat valmiiksi paistettuina herkkusuita lautasella. Emme ostaneet, ja jai vahan harmittamaan, olisi ollut mielenkiintoista maistella.

Ostosreissun jalkeen menimme kookin puolelle ja valmistimme opastuksella ihan alyttoman taivaallista mangosalaattia vihreista mangoista, tajuttoman hyvaa kanaa sweet&sour kastikkeella seka tosi maukasta kanaa ja pahkinoita kookoskastikkeessa. Naita tullaan kylla tekemaan Suomessakin. Lisaksi opettelimme tekemaan ns. tuoreita kevatrullia (niita ei siis paistettu vaan syotiin raakana), mutta ne eivat olleet oikeastaan minkaan makuisia.

Lopuksi saimme viela Diplomit, etta olemme suorittaneet kokkauskurssin tassa-ja-tassa ravintolassa. Oli alyttoman hauskaa ja kun sai viela mahan tayteen erinomaista apetta, niin ei voinut kuin hymyilla koko loppupaivan. Jos kenellakaan tulee (ulkomaan)matkalla mahdollisuus menna kokkauskurssille, niin kannattaa, se on kylla sen rahan arvoista.

Nyt netti tuntuu toimivan niin hyvin, etta laitamme varmaankin tulevina paivina kuvia ainakin Laosista ja Vietnamista, ehka Kambodzastakin. Joten pysykaa linjoilla jatkossakin..

Angkor Wat, What?

Monet tietavat, etta Kambodzan viidakossa lahella Siem Reapia on kuuluisat temppelirauniot nimeltaan Angkor Wat. Mutta kuinka moni tietaa, etta Siem Reapissa on myos paikka nimelta Angkor What? Tama ei ehka ole yhta kuuluisa kuin "isoveljensa". Kyseessa on siis baari. Nimi oli meista niin hauska, joten kavimme katsastamassa paikan, ja mukavan oloinen se olikin. Oli mukava kuunnella pitkasta aikaa kunnon musiikkia.

Okei okei, kavimme myos Angkorin temppeliraunioilla, joista Angkor Wat on siis vain yksi temppeli, vaikkakin ehka parhaassa kunnossa oleva. Muuten alueella on yli tuhannen temppelin raunioita, osa siis ihan pelkkia kivikasoja. Uskomaton paikkahan se on! Ehdottomasti kaymisen arvoinen. Seuraavan Thaimaassa kavijan kannattaisi varata pari paivaa, ja kavaista taalla Kambodzan puolella Angkorilla (Bangkokista paasee varmaan suoraan lentamallakin tanne Siem Reapiin).

Meilla oli aivan mielettoman hyva tuktuk-kuski nimelta Vannda, joka kyyditsi meita temppelilta toiselle, silla alue on ISO ja temppeleita on paljon. Paras kaikista oli ylivoimaisesti eras temppeli, Viidakkotemppeli, jonka viidakko on vallannut lahes kokonaan. Siella kulkiessa olo oli kuin olisi Indiana Jones elokuvan lavasteissa ( ti-ti-ditii, ti-ti-dii, ti-ti-ditii, ti-ti-dii-dii-dii..)

Vahemman levoton reissaaja voisi viettaa temppeleita tutkien helposti kolmekin paivaa. Meille nopeille katsastajille riitti kuusi tuntia. Kauemminkin olisi voinut olla, mutta jotenkin tuli temppeli-ahky, eika ne loput temppelit enaa savayttaneet samalla tavalla kuin ensimmaiset.

Huomenna on tarkoitus sitten menna kokkauskurssille tutustumaan Khmerien ruuan salaisuuksiin.

Hyvastit

Tanaan sanomme hyvastit pitkaan mukanamme seuranneille ystaville, siis vaelluskengillemme. Ne ovat tulleet nyt tiensa paahan, ja on aika "unohtaa" pakata ne mukaan, kun lahdemme kohti Siem Reapia. Ero ei ole helppo, silla nama ovat suojanneet jalkojamme vaikeissa olosuhteissa ja lammittaneet jalkojamme esim. Himalajalla. Mutta totuus on se, etta kengat ovat jo ongelmajatetta alkaneen homekasvustonsa kanssa.

Kenkiemme alamaki alkoi Siberun saarelta Indonesiasta. Eika ne ole sen jalkeen toipuneet ihan entiselleen. Viimeinen niitti oli viidakkoseikkailu Laosissa. Lapimarat kengathan tulisi kuivattaa kunnolla ennenkuin ne tyontaa muovipussiin muhimaan, mutta minkas teet, kun jossain ne on pakko kuljettaa, jos vaihtaa paikasta A paikkaan B.

Joten hyvasti haisevat ystavamme, rakkaat ja kuluneet.

Kummitytolle

Haluamme toivottaa kummitytolleni Anulle oikein paljon onnea tanaan konfirmaatiopaivanasi.

"Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." Ps. 91.

Keittiomestarin seikkailut

Taalla Kambodzassa nautitaan erilaisia "valipaloja" ja "naksuja", erityisesti oluen kanssa. Erikoisuutena on mm. monet hyonteiset, hamahakit, ankan sikioit jne. Nain ollen keittiomestarinkin taytyi kokeilla jotain spesiaalia. Vaikka opaskirjamme Lonely Planetin mukaan naita naposteltavia olisi tarjolla "ihan missa vaan", niin meille tuotti suuria vaikeuksia ensinnakin loytaa mitaan paikkaa missa naita myytaisiin. Viimein eras paikallinen (no, siis mopokuskimme) vei meidat ostoksille hyonteis"osastolle". Mukaan tarttuikin heinasirkkoja ja jotain kovakuoriaisia.

Ja mita Keittiomestari oli mielta? Heinasirkat olivat melko rasvaisia, johtunee siita, etta ne on kypsennetty oljyssa. Muuten ne olivat vain suolaisia ja rapsakoita, ei siis mitaan pahoja. Jopa MINA tykkasin, ja soin ihan useamman yksilon. Viela parempia ne olisivat, jos niihin lisattaisiin esim. hieman chilia ja valkosipulia. Ehkapa meidan 5000:s kavija saa palkinnoksi ihan ite tehtyja heinasirkkoja sitten Suomessa.. Kovakuoriaiset olivat sitten liian ilkean nakoisia, joten jatin ne valiin. Juha niita maiskutteli muutaman, mutta totesi, etteivat ole kovin hyvia.

Taalta loytyy myos PALJON pizzapaikkoja, ihan niinkuin Oulusta. Tosin taalla pizzapaikkojen nimet kertovat hieman "tayte"valikoimasta. Jos pizzerian nimi on Happy Herb's Pizza eli suomeksi Iloisen Yrtin Pizza, niin voi kylla kuvitella mista on kyse. Kavimme syomassa ihan tavallista pizzaa ilman tuota "kokin erikoistaytetta", ja se oli ihan hyvaa.

5000 kavijaa rikki

Sinne ja Takaisin reissublogimme on saavuttanut 5000 kavijan rajapyykin. Viidestuhannes kavija nayttaisi kavijalaskurin mukaan olevan (yllatys yllatys) Oulusta!

Milta nyt tuntuu?

Juha ja Riitta vastaavat:
- No emmepa ois uskonu etta niin paljo kavijoita tulloo. Mukava etta on ollut noin paljon kavijoita, kiitoksii kiitoksii vaan kaikille ja terkkuja!

Kaunis paiva, synkat nahtayydet

Kavimme tanaan katsomassa Pol Potin aikaisia paikkoja. Synkkia olivat nahtavyydet. Tahan nyt pieni historian oppitunti: Pol Pot oli Punaisten Khmerien johtaja. Punaiset Khmerit hallitsivat Kambodzaa vuosina 1975-1979. Taman hirmuhallinon aikana arvioidaan kuoleen noin 1,7 miljoona ihmista 7 miljoonan kansasta. Ei voi muuta sanoa kuin hiljaiseksi vetaa. En rupea tassa nyt tarkemmin kertomaan niista kauheuksista, jokainen kiinnostunut loytaa varmaan netista lisatietoa. Toivottavasti ihmiset oppisivat joskus olemaan ihmisiksi...

Tarkoitus olisi viettaa viela pari paivaa taalla Phnom Penhissa ja sitten lahtea suunnistamaan kohti Angor Watia, tarkoitus olisi kylla pysahtya jossakin matkan varrella, missa, siita ei ole viela mitaan tietoa.

Nakevat kadet

Vietnam-Kambodza rajanylitys tapahtui niin jouhevasti, etta emme edes varmoja, olemmeko jo ylittaneet rajan vai emme, kun bussi kaahasi jo kovaa kyytia kohti Kambodzan paakaupunkia Phnom Penhia. Nimittain meidan ei tarvinnut itse tayttaa edes viisumihakemuksia, kunhan vain kavimme nayttamassa naamaamme rajaviranomaisille, ja bussiyhtio hoiti loput. Huvitustahan tama naama tietenkin aiheutti, mutta naureskelujen saattelemana minutkin paastettiin jatkamaan matkaa.

Phnom Penh vaikuttaa samankaltaiselta kuin Laosin paakaupunki Vientiane. Hiukan keskeneraisen oloinen. Joen rannassa on ihan nattia, muuten ei ole mitenkaan erityisen kaunis kaupunki tamakaan. Taalla on varsin vahan turisteja katukuvassa, ja sehan meille passaa. Ruoka vaikuttaisi olevan edullista ja suolaista. Tarkempia ruokaraportteja tulee, kun on jotain erityista raportoitavaa..

Kavimme testaamassa paikkaa nimelta Seeing Hands eli Nakevat kadet. Kyseessa on hierontapaikka, jossa hierojat ovat sokeita. Valilla hierojat loysivat varsin kipeita paikkoja ja akupunktiopisteita, eli kyseessa ei ollut mitaan taputtelua tai thai-venyttelya, vaan ihan kunnon hierontaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, ehka paras hieronta missa me olemme ikina olleet. Varmaan menemme viela uudestaan, silla jo pelkastaan tuon hieronnan takia taalla kannattaa olla pidempaan.

Vietnamin puolukoita

Vietimme tanaan todella mukavan paivan Mekongin suistolla. Saimme ihmetella kelluvia marketteja, riisipaperin valmistusta, riisi'poppareita' (siis niita riisisuklaan/riisikakkujen-paksumpien riisinjyvien tekoa) seka kookoskarkkien tekovaiheiden saloja. Juha paasi maistamaan kaarmeviinaa (ja oli kuulemma yllattavan hyvaa). Oppaamme antoi kyseista maistiaista ainoastaan miehille, silla se parantanee "kuntoa". Seilasimme jokiveneella pitkin Mekongia maistellen kookosmehua suoraan kookospahkinasta. Kookokset ovatkin mielestamme Vietnamin puolukoita, ne ovat eksoottisia vierasmaalaisille, niita on joka paikassa ja ne ovat ilmaisia poimijoille.

Harrastimme myos maastopyorailya Mekongin suistolla sijaitsevalla saarella, ja vaikka meilla oli opas mukana, onnistuimme eksymaan. Onneksi loysimme kuitenkin suurimmitta mutkitta perille. Saimme myos hyvaa ruokaa ja muutenkin koko paiva oli melko leppoisa, mutta kuitenkin tekemista taynna.

Huomenna siis vaihtunee maa, jos Juha paasee kummastakin passintarkastukesta lapi. Kaikenkaikkiaan Vietnamista ja meille hyva maku, ihmiset ovat alyttoman iloisia ja auttavia, mutta eivat kuitenkaan tyrkyttavia. Ja on halpaa, vaikka me ollaan "torsatty" niin paivabudjetiksi on muodostunut vain 18 euroa/naama (sis. ruuat, yopymiset, matkustamisen, siis kaiken)! Suositellaan kaikille, loytyy rantaa, historiaa, aktiviteetteja ynna muuta. Ja kaiken kruunaa se, etta alle 15 paivan matkoilla suomalaiset eivat tarvitse edes viisumia.

Sisseilya

Nyt olemme Saigonissa, joka on toiselta nimeltaan Ho Chi Minh City (HCMC). Kavimme tanaan ihmettelemassa Cu Chin tunneleita, joissa kaytiin kitkeria taisteluita Vietnamin sodan aikana. Taytyypa sanoa, etta jos suomalaiset on olleet sisseja talvisodassa, niin kylla vietnamilaiset ovat olleet sisseja omassa sodassaan. Tunnelit menevat 4:ssa kerroksessa maan alla, syvimmillaan 10 metrin syvyydessa. Ne ovat matalia ja kapeita, joissakin kohdissa mahtuu ainoastaan ryomimaan. Tassa on ollut merkittava etu pienesta koosta, silla pieniharteinen vietnamilainen ei jaa niihin tunneleihin kiinni, kun taas leveaharteinen amerikkalainen jaa helposti loukkuun. Meille naytettiin pienenpienia salasisaankaynteja, happireikia, seka erilaisia ansoja amerikkalaisten paan menoksi (miehille osa ansoista oli varsin ilkeita).

Paasimme myos itse ryomimaan noin 40metrin pituisen matkan pitkin ahdasta kaytavaa (korkeus noin 80cm, leveys 50cm?) Kylla siina meinasi ahtaanpaikan kammo iskea, ja happi loppua, tunneleita risteili sinne tanne ja oli pidettava kiiretta ettei jaanyt jalkeen ja eksynyt muusta porukasta. Ja me olimme vain ensimmaisessa ja toisessa kerroksessa, alle 3metrin syvyydessa. Ei voi kuin ihailla ja ihmetella niita ihmisia, jotka ovat noissa maanalaisissa tunneleissa viettaneet useita vuosia.

Saimme myos maistaa "sissimuonaa", jonka voimin vietnamilaiset sotilaat kestivat sodan kynsissa. Syotavana oli siis tapioka-juurta jota dippailtiin pahkinarouhe-suola-sokerijauheeseen. Tapioka itsessaan oli hieman perunamainen ja tuo jauhe oli hyvaa, joten se saa keittiomestarilta kehut. Tosin aika yksitoikkoiseksi tuokin pitemman paalle kavisi.

Saigon itsessaan on melko iso kaupunki, eika ihan kauhean natti. Tosin eipa ne isot kaupungit yleensa mitaan kauniita olekaan. Loysimme ihan taydellisen ruokapaikan hotellimme lahettyvilta, sielta saa HYVAA ruokaa ja ruuan ostajalle ilmaiset kaljat :) Aika vastustamaton paikka. Ei varmaankaan tule yllatyksena se, etta menemme sinne uudestaankin.

Huomenna menemmekin sitten paivaretkelle Mekongin delta-alueelle. Saa nahda mita siella tulee vastaan. Maanantaina olisi tarkoitus vaihtaa maata ja suunnata Kambodzaan.

Hei, otsikointi toimii!

Aurinko paistoi ja ilmassa oli mukava pieni tuulenvire joka viilensi oloa, etta ei aivan paahtunut. Joten paatimme sitten vuokrata polkypyorat. Toinen sai pyoran jossa polkimet sojottivat vahan minne sattuu ja toisella ohjaustanko oli mutkalla, mutta saimme pyorat kuitenkin allemme. Pyoraretki osottautui kuitenkin lyhyemmaksi kuin suunnittelimme, paasimme eteenpain vajaa 100m kun pyorat hajosivat kaytannossa kasiin. Onneksi tuo kuitenkin tapahtui heti, joten taluttamaan ei kovin kummoista matkaa jouduttu. Rahat saimme takaisin, etta ei tuossa mitaan kummempaa vahinkoa tullut.

Mietimme myos mopon vuokrausta. Kun olimme lahdossa vuokraus kierrokselle niin hotellimme edessa oli tapahtunut mopoilijan ja auton? tormays, siina oli sen verran pahasti sattunut, etta mopoilija ei tuossa omin avuin kavelemaan pystynyt. Vaikka tama liikenne (ainakin meista) tuntuu varsin rauhalliselta, etta sen puolesta tuonne liikenteen sekaan uskaltaisi menna. Paatimme kuitenkin jattaa mopot vuokraamatta ja lahdimme kaljalle, ei huono vaihtoehto tuokaan.

Nyt on loytynyt taas vahan erikoisempaa apetta jota en ole viela? maistanut, Riitta tuskin tulee syomaan. Tarjolla olisi merietanaa jollakin kastikkeella. Raporttia tulee jos uskaltaudun moista otusta maistamaan.

Edelleen otsikkoa ei jostain syysta voida laittaa.

Ei luistanut ei, nimittain hiekalla liukuri, mutta hiekkapesun kuitenkin saimme. Dyyneilla oli kovahko tuuli ja yllattavan akaisesti sitten pienet hiekanjyvaset sitten ihoa naputteli. Muuten nakyma oli sellainen jota ei ihan heti Vietnamissa olisi uskonut nakevansa, ihan kunnon dyynit ja varsin hienot sellaiset. Kavimme myos mm. punaisessa kanjonissa, joka on muodostunut punaisesta hiekasta ja savesta, varsin mielenkiintoisen nakoinen myos se. Kalastajakyla jossa kavimme oli paljon kalastajalaivoja, mutta ei siina sen ihmeempaa. Retki myos vei meidat toisille dyyneille, punaisille dyyneille, ensimmaisia dyyneja kutsuttiin valkoisiksi dyyneiksi. Muuten varsin samallainen kuin tuo ensimmainen, silla erotuksella, etta hiekka oli yllatys, yllatys, punaista. Myos lapset, jotka vuokrasivat liukureita turisteille olivat paljon "kovempia" kauppamiehia. Valittomasti autosta noustuamme oli lauma lapsia ymparilla jotka yrittivat saada sinua vuokraamaan juuri heidan liukuria. "Tehkaa se edes minun vuokseni", siis hienostunut kerjaamista. Kavimme myos Fairy Stream nimisessa paikassa jossa vesi virtasi savi-hiekka muodostelmien lapi ja teki pienen puron pohjalle jota pitkin sitten kaveltiin ja seinamaa ihmeteltiin. Kokonaisuudesa varsin mukava retki.

Tanaan olisi tarkoitus vuokrata polkupyorat tai mopot ja tehda vahan kiertoajelua ominpain satulan selassa. Ihan lomailulksi tama on taas mennyt.

Jiihaa, blogin ja kommenttien lukeminen onnistuu, ainakin toistaiseksi. Ilmeisesti "isoveli" on tarkistanut, ettei meidan blogimme sisalla mitaan vaarallista materiaalia. (Otsikon kirjoittaminen ei onnistu, vaan meneehan tama ilman otsikkoakin..)

Olemme siirtyneet kohti etelaa. Matkasimme Hoi Anista vaivaiset 18 tuntia bussilla ja olemme nyt Mui Ne:n rantakohteessa. Biitsille on meidan bungalovista matkaa noin 10 askelta. Hiekka on kuumaa ja valkoista, merivesi mukavan vilvoittavaa ja vihreansinista. Taalla lienee paljon muitakin turisteja, mutta onneksi niita ei nae liikaa.

Toistaiseksi emme ole paasseet maistamaan mitaan erikoisen hyvaa ruokaa taalla Vietnamissa. Ruuilla on kylla houkuttelevat nimet, kuten "kalaa valkosipulilla" tai "rapeaksi paahdettua kanaa", mutta loppujen lopuksi ne ei maistu miltaan. Mina epatoivoissani otin yksi ilta jopa pizzaa, toivoen, etta sita ne ei onnistu pilaamaan, mutta ja mita! Pizzan tomaattikastike oli MAKEAA! Taitavat olla melko persoja makealle nama vietnamilaiset, kun mistaan taukopaikalta ei voi ostaa suolaista evasta, vain makeita kekseja ja pullaa.

Mutta jatkamme silti urheasti erinomaisen ruuan metsastamista. Ehka jopa menemme (taas) kokkauskurssille, jos semmonen tulee vastaan. Taalla Mui Ne:ssa on tarkoitus olella 3-4 paivaa, ja kayda mm. laskemassa makea hiekkadyyneilla yms. Raportti tulee myohemmin, luistiko liukuri.

Vaihtoehtoreitteja

Tama paiva on ollut taas hyva muistutus meille, miksi me rakastamme matkustamista. Siis:

Oltuamme kaksi yota Vinhissa paatimme jatkaa matkaa etelaan. Yritimme ensin saada hotellin kautta juna/bussilippuja elekielella, mutta siina havaitsimme liian suuren kielimuurin. Huomaa muuten, ettei Vinhissa ole paljoo muita ulkomaalaisia turisteja, kun tuo englannin kielen taito on kaikilla vahan hakusassa ja ravintoloissakin saa sokkona tilata ruokaa (esim. yritimme saada jotain suolaista syotavaa ja saimme vain sokerikekseja).

Niinpa lahdimme tana aamuna talsimaan kohti bussiasemaa. Aikamme lompsittuamme pysaytimme sitten yhden etelaanpain menevan bussin lennosta, ja hyppasimme kyytiin. Toki tarkistimme siina liikkeessa, etta meneehan tama bussi Hoi Anin kautta. Bussi oli aika taynna, mutta kyllahan sita Ho Chi Minhin kaksoisolento heilansa kanssa aina tilaa loytaa. (Niin ja kylla, Juha siis muistuttaa juuri risupartansa ansiosta kyseista herraa, ainakin paikallisten mielesta. He nayttavat kuvaa setelista ja sitten Juhaa ja taas kuvaa ja sitten kaikki nauraa, hahahah!)

Siis kun sanon, etta bussi on taynna, se todellakin on taynna. Kun normaalisti bussissa on paikkoja noin 50 hengelle, niin tahanpa bussiin oli ahdettu noin 80 henkea. Parhaimmillaan viiden hengen penkkirivilla istui 8 henkiloa. Yksi jopa oli virittanyt riippumattonsa roikkumaan kattoon, niin etta hanella kylla oli siella hyvin tilaa makoilla muiden paiden ylapuolella.

11 tunnin bussimatkan jalkeen meidat jatettiin yhteen tienvarteen, ja rahastaja sanoi etta "tama mummo vie teidat perille". Mita? No sitten siina aikamme elekielella sohittuamme ilmeni, etta meidat vie perille kaksi mopo-poikaa. Mikas siina, hyppasimme kumpikin oman kuskin kyytiin ja lahdimme huristelemaan kohti Hoi Ania, joka lopulta oli 18 kilometrin paassa, silla meidat oli jatetty vain jonkun ohitustien varteen.

Henkeasalpaavan ajomatkan jalkeen ja silmat taynna hyonteisia meidat jatettiin taksikuskin hoiviin. Taksikuski vei meidat sitten hotelliin, joka osottautuikin melko fiiniksi neljan tahden hotelliksi: on uima-allas, ilmainen netti ja aamupala, huoneessa ilmastointi, kaapelikanavat, kylpyamme.. Ja hintakin sen mukainen. Vahan aikaa mietittyamme paatimme kuitenkin uhrata rahaa hieman luksukseen, ja pulitamme siis kahden hengen huoneesta jopa 14 euroa (eli 7 euroa per nena). Valilla pitaa vahan hemmotella itseaan!

Ainiin, edelleenkaan emme paase lukemaan kommentteja, mutta salaisen katyrimme ansiosta olemme saaneet terveiset perille. Kiitosta vaan kaikille kommentoijille.

Kaksoisolento

Onnistuimmepa karistamaan reppureissaajat kannoiltamme, ja nyt on jo kolmas paiva menossa ettei muita lansimaalaisia ole juuri nakynyt.

Lahdimme Vientianesta aamuvarhain tiistaina ja matkasimme kahdella riksalla, yhdella paikallisbussilla ja kahdella lava-autolla yhdeksan tuntia Lak Saoon, joka on pieni kaupunki lahella Vietnamin rajaa. Paatimme olla siella yota, ja jatkaa vasta seuraavana paivana Vietnamin puolelle. Emme kuitenkaan meinanneet loytaa mistaan majapaikkaa, kunnes sitten kadunvarressa lihoja grillaava mummeli auttoi meita loytamaan majatalon. Ajattelimme sitten kiittaa mummoa jollain tapaa, ja keksimme, etta ostamme hanelta vahan niita lihoja maistiaisiksi, kun emme olleet syoneet mitaan koko paivana. Lautasellemme paatyikin kasa erilaisia lihanpalasia, jotka loppujenlopuksi elekielen avulla paljastuivat lehman? mahalaukuksi, suolenpatkaksi ja vissiin se yks oli kielta tai korvaa. Riitta luovutti maistelemisen jo mahalaukkuun, joka oli muuten mukavan rapsakkaa. Kylmahermoisena kaverina mina maistoin loppujakin, se kieli/korva menetteli, mutta suolta ei keittiomestari pysty suosittelemaan, sen sisapuoli tai mikalie? pehmea maistui ihan karmealle. Muutenkaan Laosin perinteinen keittio ei ole meita savayttanyt reissun aikana. Vaikka hyvia ruokia soimmekin, mutta perinteiset keitokset eivat olleet mitaan ihmeellisia.

Hyvinnukutun yon jalkeen jatkoimme sitten rajan yli Vinhiin. Rajanylitys oli melkoisen sekavaa, ja huomasi, ettei kyseessa ole turistien kayttama rajanylityspaikka, esim. rahanvaihtopistetta ei loytynyt mistaan. Kuitenkin saimme leiman passiin, joka oikeuttaa meidat olemaan maassa 15 paivaa ilman viisumia.

Nyt siis ollaan kuin ollaankin Vietnamissa, ja nettisensuuri estaa meita paasemasta mm. lukemaan naita bloggauksia tai niiden kommentteja. Kumma kylla, tama kirjoittaminen onnistuu? Tosin mehan emme paase tarkistamaan, nakyyko tama sitten loppujen lopuksi ollenkaan. Toivossa on hyva elaa.

Mina aiheutan muuten huvitusta vietnamilaisten keskuudessa, silla muistutan partani kanssa ilmeisesti taman maan erasta valtiomiesta (jonka kuva komeileekin taalla jokaisessa setelissa). Siis todennakoisesti minulla on varsin helppo ja mukava oleskelu edessa.

Matka-ahky

Meille meinasi iskea pahemmanlaatuinen reissuvasymys/koti-ikava, mutta olemme saaneet sen tehokkaasti nujerrettua nukkumalla useana aamuna pitkaan, syomalla texmex ruokaa, katsomalla elokuvia hotellihuoneessa elokuvakanavilta (HBO, StarMovies) seka lukemalla kirjoja. Eli osaamme mekin ottaa valilla rennosti! Olemme siis jamahtaneet tanne Laosin paakaupunkiin Vientianeen hieman pidemmaksi aikaa kuin oli tarkoitus, mutta mitas sitten, se on tullut tarpeeseen. Nyt on taas pattereissa virtaa.

Taalta oli sitten tarkoitus lahtea Savannekhet nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee tuolla etelampana. Savannekhettia kuvaillaan superystavalliseksi paikaksi, ja sielta on helppo ja suora yhteys vilkkaimpaan Vietnamin rajanylityspaikkaan. Kuitenkin taalla Laosissa vietettyna aikana meille on tullut erittain selvaksi, ettemme ole suinkaan ainoat reppureissaajat taalla. Paikkahan kuhisee lansimaalaisia! Ehka totuimme liian hyvalle Indonesian sademetsissa, kun olimme monen paikan ainoita turisteja. Siispa me emme suinkaan aio ylittaa Vietnamin rajaa sielta, missa "aita on matalin", vaan lahdemmekin seikkailemaan, ja ylitamme rajan taalta pohjoisempaa, (tietenkin viralliselta, mutta toivottavasti ei-niin-vilkkaalta rajanylityspaikalta). Maaranpaana Vietnamin puolella on Vinh niminen kaupunki, josta tiedamme nimen ja sijainnin kartalla, ja nahtavasti sen kautta kulkee rautatie, etta kai sielta paasee poiskin.

Huomenna siis nokka kohti seikkailuja!