Odottelua ja suunnitelmia

Nyt on pahimmat lihaskivut hellittaneet, silla melominen kipeytti paikat yllattavan tehokkaasti.
Eilen aloitimme Intian viisumin hakemisen, mika kestaakin hieman pidempaan, silla ennenkuin viisumia voidaan myontaa, taytyy Nepalin suurlahetyston tarkistaa Suomesta olemmeko me oikeasti olemassa. Ensi keskiviikkona ehka saamme viisumit, tai sina paivana meidan taytyy taas menna jonottamaan kymmenien lansimaalaisten kanssa suurlahetystolle.

Odotellessa siis tutkimme tarkemmin Kathmandua ja nahtavyyksia. Taalla on mm. kaupunginosa nimelta Teku, jonne tietenkin pitaa menna kaymaan tassa joku paiva. :) Sitten, kun Intian viisumiasia on kunnossa, lahdemme viidakkoretkelle Chitwanin kansallispuistoon. Siella on odotettavissa paljon elaimia, esim. elefantteja, sarvikuonoja, tiikereita, delfiineja, krokotiileja. Siis tarkoitus ei ole tehda lahempaa tuttavuutta minkaan vaarallisen elaimen kanssa, vaan ehka nahda vilaus niista jostain turvallisesta paikasta. Chitwanista olemme paattaneet menna Pokharaan, joka on siina Annapurnan lahettyvilla. Sitten varmaan jossain vaiheessa Intiaan.

Taytyypa kertoa vahan eraasta ilmiosta nimelta Koirat. Taalla on jonkun verran koiria, jotka notkuu kaduilla paivasaikaan, tai lahinna nukkuu, jaksamatta edes korvaansa lotkauttaa vaikka mika rekka olisi ajamassa paalle. Mutta odotappas, kun yo saapuu.. Koirat keraantyvat "jengeiksi" ja aloittavat jengitappelun. Voi sita raksytyksen ja haukkumisen maaraa! Ja sita jatkuu noin kello yhdesta viiteen-kuuteen, siis yolla. Yritappa siina nukkua, kun koirat ulvoo ja haukkuu kadulla ikkunasi alla. Niinpa aamulla tuntuu silta, ettei olisi nukkunut juuri lainkaan.

Tuleva viikko tulee olemaan varmaan aika verkkaista menoa, joten ei varmaan tule kovin usein tanne kirjoiteltua, ellei jotain yllattavaa tapahdu. Terveisia vaan kaikille, ja erityisesti paljon onnea aidille!