Kosken kuohuissa

Ihmisia lenteli yli laidan, ruhjeita ja mustelmia loytyy, mutta aloitetaampa aivan alusta.
Aamulla meita tuli hakemaan yksi mies yhdella moottoripyoralla, (mita ihmetta). Koska kayttamamme matkatoimisto mainosti edullisimpia matkoja, kavelimme linja-autoasemalle. Asemalla meita odotti kaksi opasta, ja matkasimme paikallisbussilla noin kolmisen tuntia aloituspaikkaan. Tavarat ulos, pikainen koulutus ja matkaan.

Olihan se menoa, koskea, kosken peraan, eika nyt ollut kysymyksessa ihan pienet kosket. Jossakin valissa tuli "tilanne paalle" ja Riitta jouduttiin jattamaan keskelle koskea, kiven paalle istumaan, etta vene paasi irti kivikosta. Vene vapautui mutta Riitta jai, siella han istuu edelleen.... Ei suinkaan. Onneksi Riitalla on kokemusta koskiuinnista ja han rohkeana tyttona hyppasi kuohuihin (ja minua pelotti hanen puolestaan). Hetken kuluttua poimimme Riitan kyytiin, ja matka jatkui. Nenaontelot on nyt huuhdeltu Himalajan vedella. Tosin Riitta ei ollut ensimmainen joka ui; toinen oppaamme oli pudonnut kyydista tyrskyihin jo aikaisemmassa koskessa. Tuo kertoo hiukan millaisista aalloista oli kyse. Niista pienemmista ruhjeista ja mustelmista ei tassa nyt viitsi alkaa edes kertomaan.

Pitkin joen vartta meita ihmetteli lukuisat alastomat lapset, kauriit, vuohet ja monet linnut. Paivan paatteeksi pystytimme teltat eraan kosken varteen. Illan tullen telttojamme ymparoi valke, joka tuli kymmenista ellei sadoista tulikarpasista. Nautimme illallisen paikallisen kylakauppiaan kotona. Mina en tosin pystynyt nauttimaan illallisesta, koska olin edellisena yona tyhjentanyt mahani ylakautta ja antibioottikuuri ei ollut viela purrut tarpeeksi.

Toisena paivan laskimme loppujoen, eika kukaan uinut talla kertaa. Vaikka ei se kastuminen uimisesta ole kiinni, yhta markia olimme kuitenkin. Kaikenkaikkiaan varsin antoista ja muistorikas retki. Oppaamme kanssa tuli puhuttua illalla mm. paikallisesta politiikasta, siita ehka joskus myohemmin lisaa. Tulipa siina naytettya myos pari taikatemppua.