Neiteja ja koskia

Lyhyesti ja ytimekkaasti: Suomessa myytavissa hedelmissa ei ole mehukkuutta eika makua. Esimerkiksi banaanit ja ananakset ovat taalla kuin toisesta maailmasta.

Tanaan pakkauduimme aamulla maasturiin, joka vei meidat vuoristoon elefanttien luo. Laos vaikuttaisi ottaneen norsujen suojelun laajalti asiakseen. Aiempina vuosikymmenina naita ylvaita 3-5 tonnin jattilaisia on kaytetty laajalti metsatoissa ja niita on kohdeltu usein julmasti. Tanaan allemme asetetut pari norsua olivat elakeikaisia rouvia (tai ikaneiteja, jai kysymatta), jotka vaikuttivat suomalaisten turistien asiantuntevin silmin hyvinvoivilta. Noin tunnin verran keinahtelimme sademetsan uumenissa elefanttien selassa, ja saimme naytteet mm. karsan voimasta, kun ohjaajat antoivat kaskyja katkoa reitiltamme oksia ja puuntaimia. Etenemisemme aikana norsut poimivat vahan valia maasta jotain naposteltavaa, ja joella kaydessamme ne repivat vesikasveja juurineen, huuhtelivat niista mullat pois vedella ja popsivat sitten suihinsa. Edella kaveleva muutaman tonnin jatti ei jattanyt maahan (greipin kokoisia jatoksia lukuun ottamatta) oikeastaan jalkia: hetken tuumailtuamme laskimme norsun jalkapohjien yhteenlasketun pinta-alan suhteessa painoon olevan suunnilleen saman kuin aikuisella ihmisella! Lopuksi saimme syottaa banaaneja ja taputella jatteja. Toivottavasti maksamamme taalat todella suunnataan seka vankeudessa etta luonnossa elavien elefanttien elinolojen parantamiseen.

Norsujen jalkeen valmistelimme seka parikajakit etta itsemme ja syoksyimme virran vietaviksi. Matkanjarjestaja oli varannut melontaan nelisen tuntia aikaa. Reitin kosket olivat helppoja (tason 1-2), joten suurinta osaa matkasta kajakkia piti kuljettaa lihasvoimin. Koskien helppoudesta huolimatta yhdessa kovimmista kuohuista Kulle ja Markus meinasivat paasta jalleen koskikelluntaan, mutta he ainoastaan saivat muutaman amparillisen verran vetta paallensa. Jokivarsi oli taynna yksittaisia kalastajia, jotka saalistivat heittoverkoin, rysilla(?) tai merroilla(?). Eraassa kohdassa oli myos viiden hengen ryhma, joka eteni kaulaa myoten vesikasvillisuuden seassa hiipien ja kontaten. Oppaamme kertoi heidankin olevan kalastajia. Emmepa enaa ihmettele, mikali Vietnamissa tehdaan samoin, etta jenkit olivat Vietnamin sodassa hataa karsimassa.

Toinen, kenties yllattavampi ilmio joella oli hiekan ja soran kaivaminen. Miehet lapioivat soraa ja hiekkaa keskella jokea pieniin, vajaan metrin levyisiin ja 6-8 metrin pituisiin mataliin jokiveneisiin. Lasti sitten tyhjennettiin rannalla odottaviin kuorma-autoihin. Ilman harjuista saatavaa maa-ainesta Suomenkin liikenneverkosto saattaisi olla nykyista suppeampi...

Melontamme paattyi Luang Prabangiin, jossa olemme pitaneet majaa tiistaista lahtien. Melontaan saimme kulumaan aikaa pari tuntia kaavaillun neljan tunnin sijasta, vaikka emme kiirehtineetkaan. Minkas teet, kun on elamassa vauhti paalla!

- Kulle ja Markus