Metsaihmisia eli orankeja

Takaisin sivistyksessa (sivistyksen maaritelma: paikka josta loytyy toimiva nettiyhteys).

Pulau Wehssa oli tarkoitus vain lomailla ja ottaa pari paivaa ihan rennosti, ja niin myos sen teimme. Meilla oli merenrannalla oma bungalowi. Terassilla pystyi sitten rentoutua riippumatossa maaten, taisi siina tulla pari oluttakin kumottua. Ikavana varjopuolena mainittakoon se, etta vessaan oli matkaa reilut 200m. Yolla ei kauheasti viitsinyt lahtea pimeassa suunnistamaan. Onneksi meilla on mukana reissaajan verraton apulainen, eli matkasorsa. Se osottautui varsin mukavaksi matkakumppaniksi tuolla. Taman jalkeen me paatimme, etta emme mene enaan nukkumaan paikkaan, jossa vessaan on yli 200m. Muuten tuo osottautui varsin rentouttavaksi paikaksi, mutta valitettavasti Riitta oli hiukan kipeana joten lepailyksi tuo meni. Riitan vatsakipu ei sitten ottanut laantuakseen, joten lahdimme sitten kolmen yon paasta takaisin Banda Acehiin, josta loytyisi tarvittaessa parempi laakari. Matka kuitenkin osoittautui hiukan mutkikkaammaksi kuin aluksi luulimme. Lautta oli peruttu sunnuntain osalta, joten menimme sitten muutaman muun matkaajan kanssa omalla veneella. Vene oli kalastajavene, jolla sitten huristelimme reilut kaksi tuntia Banda Acehiin. Veneessa oli sitten mukana Belgialainen tohtori, joka hiukan meita konsultoi, joten valtyimme sairaalakaynnilta ja paasimme hyppaamaan suoraan yobussilla Medaniin.

Medaniin kun saavuimme aamun vasta sarastaessa jatkoimma sitten suoraan Bukit Lawangiin. Tuo ei ollut kuin reilun 2h bussimatkan paassa Medanista. Bukit Lawangissa lahdimme sitten hetken leipailyn jalkeen katsomaan orankeja. Niita tuli sitten ihmeteltya puolin ja toisin. Koska minulla oli viela virtaa jaljella ja terveyden osalta ei ollut moittimista olin varannut kolmen tunnin viidakkoretken seuraavaksi paivaksi.

Viidakossa tapahtuikin kaikkea jannaa. Jonkin aikaa metsassa kuljettuamme (mina ja oppaani) kuului metsassa karjuntaa, siella oli varsin vihainen oranki. Pakkohan se oli paasta nakemaan, joten nokka kohti metelin aiheuttajaa ja loytyihan se. Orankia oli jo ihmettelemassa pari muutakin turistia, ja heidan ryhman opas sitten laittoi banaanin oksan hakaan orangille. Oranki lahti sita tavoittelemaan, mutta juuri kun se oli saamassa banaanit hyppysiinsa, niin marakatti pahus tuli ja nappasi ne siita nenan edesta. Siita oranki vetaisi sitten kunnolla herneet nenaansa. Kuvitteleppa, kun sinusta noin kolmen metrin paassa 90-kiloinen orankiuros hermostuu ja lahtee apinanraivolla ryntamaan sinua kohti ja samalla kun oppaat huutaa :"Juokse!", niin kylla sina meinaa vahan kiire tulla. Hyvin se tuokin selkkaus loppujenlopuksi paattyi, kukaan ei joutunut pahemmin orangin kasittelyyn ja orankikin sai lopuksi banaania.

Tanaan tulimme takaisin Medaniin, ja hommasimme jo lauttaliput Malesiaan, jonne lahdemme siis huomenna. Niihin haihin ei sitten tule mentya, kun meidat kutsunut neiti oli joutunut valitettavasti moottoripyora onnettomuuteen, eika paase itsekkaan haihin.

Kuvia Indonesiasta tulee sitten kun paasemme seuraavan kerran nettiin ja jos nettiyhteys on kohtuu nopea.