Kuvia Sumatralta ja viimeiset muistelut

Kraaterijarvi Maninjau. Vesi oli lamminta ja makeaa.

Marapi-tulivuori, jonne tuli yolla kiivettya.

Marapin huipulla.

Sama paikka edelleen, nakymaa alaspain, auringon noustessa.

Viela naurattaa, kohti mutaista seikkailua Siberutin saarella.

Perinteinen Mentawai-heimon talo. Tuollaisissa taloissa mekin yovyimme.

Talon sisapuolella oli eri elainten paakalloja osoittamassa talon omistajan metsastystaitoja, kuvassa apinoiden kalloja.

Siberutin saaren "moottoritie", eli parasta polkua mita oli tarjolla. Suurimman osan aikaa ei voinut paljon kuvailla, kun kameraa ei viitsinyt ottaa esille sotkettavaksi.

Poppamiehen hoidettavana.

Vesiputous, jossa oli mukava virkistaytya pitkan ja hikisen vaelluksen jalkeen.

Hyvastit Siberutin-saarelle.

Terassinakymaa bungalowiltamme, Pulau Wehssa.

Orankiuros BukitLawangissa, ei se hermoheikko kaveri.

Sumatra oli kylla positiivinen yllatys. Saarella on paljon tekemista ja kokemista. Ihmiset ovat hyvin sosiaalisia ja avuliaita, joskus jopa liikaa meille joroille suomalaisille. Jos osaa edes auttavasti englantia, niin matkustaminen on erittain helppoa, aina joku oli huolta pitamassa. Turvallisen oloinen maa, liikenne ei ole kaaosta vaan teiden ylittaminen onnistuu ilman suurempia sydammentykytyksia. Maanteille tosin ammattikuskit lujaa ajavat, mutta onneksi teiden kunto on yleisesti ottaen varsin hyva. Suosittelemme lampimasti kaikille aktiivinnalkaisille matkaajille. Vaellusta, sukeltamista (taalla on muuten maailman parhaat sukellusvedet), surffaamista, liitovarjoilua yms. voi tehda. Valilla toki voi ottaa ihan rennosti lepailemalla, vaikka kraaterijarven rannalla. Jos kysyttavaa on, niin kysykaa.