Saapuminen Bangkokiin oli samalla kertaa seka tuttu etta innostava. Lentokentalta saavuimme lahelle sovittua tapaamispaikkaa, ja maisemareitin jalkeen loysimme Juhan ja Riitan. Jatkoimme saman tien matkaa yobussilla Pohjois-Thaimaaseen Chiang Raihin. Bussin lentoemanta osasi asiansa: ilmastoidun bussin kuulutukset, juoma- ja ruokatarjoilut tulivat ajallaan ja tyylilla. Mietimme, millainen olisi ollut hieman kalliimpi VIP-bussi...
Katkonaisen yon jalkeen Juha ja Markus lahtivat kaymaan Myanmarin puolella kaljalla. Sotilasjuntta ei pistanyt asiaa pahakseen, ja paasti pojat maahan ja sielta poiskin. Kokemuksen perusteella maa oli pelkkaa markkinaa, jonka arkipaivaisimpia tuotteita ovat feikkiviagra ja eri-ikaiset ihmiset.
Poikien palattua Thaimaan puolelle buukkasimme taksin kaltaisen avolava-auton, jolla huristelimme Laosin rajalle ja pian paatilla yli. Nain ollen loysimme itsemme neljannesta maasta kolmen paivan sisalla. Tassa hassakassa huomasimme Riitan fleece-takin kadonneen, mita olemme tassa jo toista paivaa 35 asteen saunassa sureneet.
Yopymisen jalkeen olemme tanaan lauantaina matkanneet Mekongia pitkin veneella kuuden tunnin (n. 150 kilometrin) matkan. Lahtiessa pohdimme kummalla puolella aurinko tulee paistamaan meihin, kunnes muistimme sen paistavan suoraan katetun veneemme ylapuolelta. Joka tapauksessa jokainen meista sai paivan aikana rusketusta, joku pelkastaan kyynarpaahan, joku toinen olkavarteen ja ylaselkaan. Mekong on 10 pisimman joen joukossa maailmassa, ja mahtavuus valittyy parhaiten vedenpinnan tasolta. Vetta on tosin melko vahan, mutta reunustavat vuorenrinteet ylvaita.
Talla hetkella pidamme majaa 300 (?) hengen kylassa, josta arviolta 80 kanssamme matkustanutta lankkaria jatkaa huomenna Luang Prabangiin. Halusimme kuitenkin leikkia inkkareita, joten jaamme kylaan viela huomisen ajaksi, siis kahdeksi yoksi. Jaimme, koska halusimme syoda paikan ruokaa viela pariin kertaan. Saimme myos puhuttua 19-vuotiaan hotelli-isantamme elekielella meille huomiseksi viidakko-oppaaksi(?). Saanemme luoda itse polkumme vastoin muita kaltaisiamme matkailijoita.
Maanantaina jatkanemme matkaamme kohti koillista autolla, toivottavasti avolava-pikkubussilla, jossa on luontainen ilmanvaihto ja tilaa jaloille! Sakke K: mikali luet tata, niin nosta polvet hampaisiisi, nielaise polvet ja toivo, etta mahtuisit viela istumaan. Neljan tunnin seisominen 90-asteen kulmassa nimittain lienee epamukavampi vaihtoehto.
- Vierailevat tahteet Kulle ja Markus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Me naurettiin mummelin kanssa kippurassa, kun ajateltiin Sakkea polvet suussa matkustamassa :)
Innolla odotan seuraavaa päivitystä.
Lähetä kommentti