...Ja matka jatkuu

Talla viikolla oli minun vuoroni sairastaa tama ihana mahatauti, jonka nyt on kumpikin sairastaneet kerran.
Emme tunteneet maanjaristysta, joka taalla pain oli ollut. Tosin samana paivana oli meilla huoneesta tipahtanut lamppu seinalta, lieko pelkkaa sattumaa.

Eilen saimme Intian viisumit. Ei ollut ihan yksinkertainen operaatio siis sekaan. Yhteensa piti jonottaa noin 7 tuntia. Aluksi jonotettiin 3 tuntia, etta saatiin faksi lahetettya Suomeen (edellisessa tekstissa mainitsimme jo tasta). Ja kolmen tyopaivan paasta jonotimme uudestaan ensin 2 tuntia etta saimme kuittauksen faksista, ja sitten tunnin jonotimme sita etta saimme jatettya hakemuksen. Sitten viela jonotimme tunnin etta saimme passimme takaisin. Tata jonottamista on sitten odotettavissa lisaa Intiassa...

Huomenaamulla lahdetaan viidakkoa kohti, onneksi. Viidakkoretki kestaa siis 3 paivaa ja 2 yota, mutta yota emme ole ihan viidakossa vaan siina luonnonpuiston laheisyydessa hotellissa. On niin mukava karistaa Kathmandun polyt jaloistaan, taalla on tullut vahan tekemisen pula. Joka ilta on ollut parin tunnin mittainen sahkokatkos energiapulan takia. Sina aikana esim. hotellien respat ja ravintoloiden kokit tyoskentelevat vain kynttilan valossa. Vesivoimaahan taalla olisi mahdollista rakentaa, mutta viela toistaiseksi turismi on vetanyt pitemman korren ja osa koskista on valjastamatta.

Seuraavan paikan nettiyhteyksista ei ole taaskaan tietoa, mutta kirjoitetaan kun pystytaan.

Taalla ei ole paasiaispupuja eika -noitia ole nakynyt, joten syokaahan meidankin puolesta paljon paasiaismunia! Hyvaa paasiaista kaikille!