Malarian estolaakitys on aloitettu. Laakitys voi aiheuttaa pahimmillaan joillekin mm. sekavia unia (ei mitaan uutta), hallusinaatioita, psykoosia ja lukuisia pienempia vaivoja.
Olemmekohan me siis Intiassa, rajanylitys onnistui varsin jouhevasti?
Paasimme helposti Gorakhpuriin jossa on rautatie. Juna Kalkuttaan oli kuitenkin jo ehtinyt menna joten hommasimme liput aamuksi. Kuten kaikki? asiat Intiassa, niin mikaan ei ole yksinkertaista. Lipun saimme ostettua helposti, siina ei ollut lahtoaikaa eika paikkanumeroa. Kavimme sitten yhdelta virkailijalta kysymassa noita tietoja ja han kommentoi etta lippu ei ole voimassa enaan aamulla. Whad du duu? Takaisin lippuluukulle ja saman myyjan luo, han ihmettelee, etta mika on ongelma. Kylla se on ihan kaypa lippu. Whad? Eraan nuoren pojan avustuksella saimme selville, etta lippu on ihan kaypa ja juna lahtee aamulla. Junannumeroa ei sitten mistaan aikataulusta loytynyt, eika ko. aikaan edes junaa pitanyt lahtea. Kylla se juna kuitenkin lahti ja lahti vain 15min myohassa. Meita auttanut nuori poika pyysi jossakin vaiheessa, etta ottaisimmeko hanet mukaamme Suomeen. Whad? Joten meilla on nyt adoptoitu intialainen poika... ei suinkaan, kieltaydyimme ehdotuksesta.
Olimme siis yota Gorakhpurissa aika kapysessa hotellissa. Aamulla huomasimme, etta huoneen kanssamme oli jakanut hiiri, eika nyt ole kyseessa se Riitan mielikuvitushiiri. Tosin hiirta ei nahnyt kuin mina, joten hiiri saattoi olla myos hyvin todentuntuinen malarialaakityksen aiheuttama hallusinaatio.
Nyt olemme Kalkutassa (ja netti toimii paremmin kuin aikoihin, jee!). Junamatkalla lohduttelimme sydansuruja potevaa nuorta maisteria. Han nyt aikoo hakea Suomeen tai Ruotsiin tohtorin jatko-opintoihin. Saapa nahda onnistuuko. Aikaisemmin han oli itkenyt, etta voisimmeko ottaa hanet mukaan Suomeen. Joten meilla on nyt adoptoitu intialainen maisteri... ei suinkaan, kieltaydyimme jalleen ehdotuksesta.
Valitettavasti Intia ei ole muuttunut huijaamisen suhteen yhtaan. Kiinassa ja Nepalissa ehdimme jo tottua siihen, etta ei huijata. Kaippa tassa pikkuhiljaa tottuu tahankin. Vaikka valilla on vitu*tanut niin, etta veri ei kierra.
Jos juttu vaikuttaa sekavalta, syyttakaa siita meidan laakitysta :) Tosin olemme me melkein 2vrk matkustaneet putkeen ja olemme syoneet kokoaikana yhteensa yhden annoksen ruokaa, joten vasymyksesta ja nalastakin voi olla kyse. Mutta nyt loppuu jorinat, me menemme syomaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
heippa pitkästä aikaa, kiva lukea tein kuulumisia! elekää sairastuko ja hiirille terveisiä(niille hallunisaatioille). Testasin sitä kurkkujuttua, tosin pelkällä suolalla ja poikittaisella palalla, vähän tuli semmonen voileipä-ilman-leipää-ja-makkaraa-mutta-siltikin-sama-maku -fiilis. Hämmentävää. Mutta mie syönkin pullan kanssa voita.
Tiedoksi maailmanmatkaajille:
Kärpät on Suomen mestari, tiiättä kyllä missä.
Ja tämä ei ole hallusinaatota.
Hei täältä keväisestä Kajaanista! Minäkin ajattelin kirjoitella tänne vihdoin ja viimein terveisiä minulta ja muulta poppoolta. Hyvä homma, että kuitenkin pääsitte Intiaan, ja luultavasti sitten elokuussa Aasiasta tulee vain kaksi ihmistä takaisin eikä neljää (tai hiiriä). Sää on täällä Kainuussa keväinen, mutta hyvin vaihteleva: Välillä on reippaasti lämpöasteita ja sitten toisinaan on kymmenen astetta pakkasta ja lunta sataa sakeasti (voi linturaukkoja). Mutta pitäkää hauskaa niin paljon kuin voitte ja kirjoitelkaa usein, on nimittäin hauska lukea kuulumisianne toivottavat Anu sekä Anssi, Antero ja Marja-Liisa.
Lähetä kommentti