Daniel

No niin, nyt on aavikkoa nahty ihan tarpeeksi. Ja mitahan tuosta nyt kertoisi. Kamelilla ratsastaminen oli yllattavan helppoa vaikka paikat vahan kipeytyivatkin. Yo aavikolla oli viilea ja oli ihan janna nukkua tahtitaivaan alla hiekkadyyneilla. Mutta kaiken olisi voinut kokea yhden yon ja paivan aikana, neljan paivan retkella paivat olivat samanlaisia, eika maisematkaan niin ihmeellisia olleet.

Paivat kuluivat jotakuinkin nain: Aamiaisen jalkeen ratsastelimme pari tuntia, kunnes pysahdyimme lounastauoksi. Siis soimme ruuan ja sitten vain istuimme puunvarjossa kuusi tuntia tekematta MITAAN. Sitten taas ratsastelimme pari tuntia, leiriydyimme, soimme ja aloimme nukkumaan. Ne jotka meidat tuntevat, voivat arvata, etta meikalaisille aktiivinnalkaisille tuli aika tylsaa. Matkalla saatoimme toki pysahtya pienissa kylissa, joissa lapset pyysivat ensin rahaa, sitten suklaata, kynia, huivia, paitaa, lopulta hikiset sukatkin olisivat kelvanneet. Emme oikein voineet mitaan antaa silla emme osanneet varautua ylimaaraisilla tavaroilla.

Koska retki itsestaan oli aika mitaansanomaton, kerron tahan meidan oppaamme Danielin tarinan. Danielin vanhemmat ovat vuokramaanviljelijoita, jotka viljelevat toisten omistamaa maata, ja saavat tuotosta noin puolet, ja joutuvat itse maksamaan kaiken viljelyyn tarvittavan (tyokalut, siemenet jne). Han asuu viela vanhempiensa ja yhden siskonsa kanssa pienessa kylassa. Sisaruksia hanella on yhteensa 7. Han on ollut kamelioppaana nyt seitseman vuotta tyoskennellen kamelin omistajalle, joka ei ymmarra kameleista mitaan. Hanen palkkansa on niin pieni, ettei hanella ole varaa koskaan ostaa esimerkiksi banaaneja (banaani maksaa noin 4-5 senttia kpl). Jos Danielilla olisi yksikin oma kameli, han voisi jarjestaa matkoja ja saada safarirahat itselleen. Mutta kameli maksaa noin 300 euroa, eika han ole viela onnistunut saastamaan tarpeeksi rahaa. Han sanoi, ettei halua edes unelmoida, silla unelmat eivat koskaan toteudu vaan sarkyvat. Han tyoskentelee osan ajasta ompelijana, silla siita saa paremmin rahaa. Daniel oli mielestamme loistava tyyppi, rehellinen, suoraselkainen, hyva kielitaito, yksi parhaimmista tapaamistamme intialaisista. Annoimme reilun tipin (vajaa 8 euroa), ja toivomme hanelle kaikkea hyvaa.