Nyt on pahimmat lihaskivut hellittaneet, silla melominen kipeytti paikat yllattavan tehokkaasti.
Eilen aloitimme Intian viisumin hakemisen, mika kestaakin hieman pidempaan, silla ennenkuin viisumia voidaan myontaa, taytyy Nepalin suurlahetyston tarkistaa Suomesta olemmeko me oikeasti olemassa. Ensi keskiviikkona ehka saamme viisumit, tai sina paivana meidan taytyy taas menna jonottamaan kymmenien lansimaalaisten kanssa suurlahetystolle.
Odotellessa siis tutkimme tarkemmin Kathmandua ja nahtavyyksia. Taalla on mm. kaupunginosa nimelta Teku, jonne tietenkin pitaa menna kaymaan tassa joku paiva. :) Sitten, kun Intian viisumiasia on kunnossa, lahdemme viidakkoretkelle Chitwanin kansallispuistoon. Siella on odotettavissa paljon elaimia, esim. elefantteja, sarvikuonoja, tiikereita, delfiineja, krokotiileja. Siis tarkoitus ei ole tehda lahempaa tuttavuutta minkaan vaarallisen elaimen kanssa, vaan ehka nahda vilaus niista jostain turvallisesta paikasta. Chitwanista olemme paattaneet menna Pokharaan, joka on siina Annapurnan lahettyvilla. Sitten varmaan jossain vaiheessa Intiaan.
Taytyypa kertoa vahan eraasta ilmiosta nimelta Koirat. Taalla on jonkun verran koiria, jotka notkuu kaduilla paivasaikaan, tai lahinna nukkuu, jaksamatta edes korvaansa lotkauttaa vaikka mika rekka olisi ajamassa paalle. Mutta odotappas, kun yo saapuu.. Koirat keraantyvat "jengeiksi" ja aloittavat jengitappelun. Voi sita raksytyksen ja haukkumisen maaraa! Ja sita jatkuu noin kello yhdesta viiteen-kuuteen, siis yolla. Yritappa siina nukkua, kun koirat ulvoo ja haukkuu kadulla ikkunasi alla. Niinpa aamulla tuntuu silta, ettei olisi nukkunut juuri lainkaan.
Tuleva viikko tulee olemaan varmaan aika verkkaista menoa, joten ei varmaan tule kovin usein tanne kirjoiteltua, ellei jotain yllattavaa tapahdu. Terveisia vaan kaikille, ja erityisesti paljon onnea aidille!
lauantaina, maaliskuuta 31, 2007
torstaina, maaliskuuta 29, 2007
Kosken kuohuissa
Ihmisia lenteli yli laidan, ruhjeita ja mustelmia loytyy, mutta aloitetaampa aivan alusta.
Aamulla meita tuli hakemaan yksi mies yhdella moottoripyoralla, (mita ihmetta). Koska kayttamamme matkatoimisto mainosti edullisimpia matkoja, kavelimme linja-autoasemalle. Asemalla meita odotti kaksi opasta, ja matkasimme paikallisbussilla noin kolmisen tuntia aloituspaikkaan. Tavarat ulos, pikainen koulutus ja matkaan.
Olihan se menoa, koskea, kosken peraan, eika nyt ollut kysymyksessa ihan pienet kosket. Jossakin valissa tuli "tilanne paalle" ja Riitta jouduttiin jattamaan keskelle koskea, kiven paalle istumaan, etta vene paasi irti kivikosta. Vene vapautui mutta Riitta jai, siella han istuu edelleen.... Ei suinkaan. Onneksi Riitalla on kokemusta koskiuinnista ja han rohkeana tyttona hyppasi kuohuihin (ja minua pelotti hanen puolestaan). Hetken kuluttua poimimme Riitan kyytiin, ja matka jatkui. Nenaontelot on nyt huuhdeltu Himalajan vedella. Tosin Riitta ei ollut ensimmainen joka ui; toinen oppaamme oli pudonnut kyydista tyrskyihin jo aikaisemmassa koskessa. Tuo kertoo hiukan millaisista aalloista oli kyse. Niista pienemmista ruhjeista ja mustelmista ei tassa nyt viitsi alkaa edes kertomaan.
Pitkin joen vartta meita ihmetteli lukuisat alastomat lapset, kauriit, vuohet ja monet linnut. Paivan paatteeksi pystytimme teltat eraan kosken varteen. Illan tullen telttojamme ymparoi valke, joka tuli kymmenista ellei sadoista tulikarpasista. Nautimme illallisen paikallisen kylakauppiaan kotona. Mina en tosin pystynyt nauttimaan illallisesta, koska olin edellisena yona tyhjentanyt mahani ylakautta ja antibioottikuuri ei ollut viela purrut tarpeeksi.
Toisena paivan laskimme loppujoen, eika kukaan uinut talla kertaa. Vaikka ei se kastuminen uimisesta ole kiinni, yhta markia olimme kuitenkin. Kaikenkaikkiaan varsin antoista ja muistorikas retki. Oppaamme kanssa tuli puhuttua illalla mm. paikallisesta politiikasta, siita ehka joskus myohemmin lisaa. Tulipa siina naytettya myos pari taikatemppua.
Aamulla meita tuli hakemaan yksi mies yhdella moottoripyoralla, (mita ihmetta). Koska kayttamamme matkatoimisto mainosti edullisimpia matkoja, kavelimme linja-autoasemalle. Asemalla meita odotti kaksi opasta, ja matkasimme paikallisbussilla noin kolmisen tuntia aloituspaikkaan. Tavarat ulos, pikainen koulutus ja matkaan.
Olihan se menoa, koskea, kosken peraan, eika nyt ollut kysymyksessa ihan pienet kosket. Jossakin valissa tuli "tilanne paalle" ja Riitta jouduttiin jattamaan keskelle koskea, kiven paalle istumaan, etta vene paasi irti kivikosta. Vene vapautui mutta Riitta jai, siella han istuu edelleen.... Ei suinkaan. Onneksi Riitalla on kokemusta koskiuinnista ja han rohkeana tyttona hyppasi kuohuihin (ja minua pelotti hanen puolestaan). Hetken kuluttua poimimme Riitan kyytiin, ja matka jatkui. Nenaontelot on nyt huuhdeltu Himalajan vedella. Tosin Riitta ei ollut ensimmainen joka ui; toinen oppaamme oli pudonnut kyydista tyrskyihin jo aikaisemmassa koskessa. Tuo kertoo hiukan millaisista aalloista oli kyse. Niista pienemmista ruhjeista ja mustelmista ei tassa nyt viitsi alkaa edes kertomaan.
Pitkin joen vartta meita ihmetteli lukuisat alastomat lapset, kauriit, vuohet ja monet linnut. Paivan paatteeksi pystytimme teltat eraan kosken varteen. Illan tullen telttojamme ymparoi valke, joka tuli kymmenista ellei sadoista tulikarpasista. Nautimme illallisen paikallisen kylakauppiaan kotona. Mina en tosin pystynyt nauttimaan illallisesta, koska olin edellisena yona tyhjentanyt mahani ylakautta ja antibioottikuuri ei ollut viela purrut tarpeeksi.
Toisena paivan laskimme loppujoen, eika kukaan uinut talla kertaa. Vaikka ei se kastuminen uimisesta ole kiinni, yhta markia olimme kuitenkin. Kaikenkaikkiaan varsin antoista ja muistorikas retki. Oppaamme kanssa tuli puhuttua illalla mm. paikallisesta politiikasta, siita ehka joskus myohemmin lisaa. Tulipa siina naytettya myos pari taikatemppua.
tiistaina, maaliskuuta 27, 2007
Uusi maa, uudet kujeet
Olipa janna tulla Nepaliin Tiibetista pain kun maailman katolta tullaan alas noin 4km tanne tuhanteen metriin. Kasvusto muuttuu, eika tarvitse enaa palella. Nepali osoittautui erilaiseksi kuin kuvitteli. Vaikka Nepal on yksi maailman koyhimmista valtioista, niin kerjalaisia ei juurikaan taalla Kathmandussa nae. Netti ja tietokoneet ovat kylla todella vanhoja ja hitaita, mutta ei tama surffailu kallista ole (15-25 centtia tunti). Blogin paivittaminen ei onnistu ihan joka koneelta, silla Internet Explorer on niin vanha, ja tama blogi vaatisi uudemman version. Muutamasta harvasta koneesta loytyy Firefox jolla tama paivittaminen onnistuu. Kuvien laittaminen tuskin onnistuu tassa maassa.
Hintataso on siis varsin edullinen. Esim. meidan hotelliyo maksaa 4 euroa ja askettain soimme 2.5 eurolla mahamme tayteen. Retket maksavat 15-20 euroa paiva (sisaltaa majoituksen, kuljetuksen ja ruuan). Varmaan loytyy kalliimpiakin, mutta ne retket mita me suunnittelemme ovat tuota hintatasoa. Niista lisaa alempana. Yksi janna asia retkissa on se, etta ne pitaa maksaa joko euroina tai dollareina, niita ei siis voi maksaa Nepalin rupioina.
Maa vaikuttaa turvallisemmalta (taskuvarkaitten yms. suhteen) kuin esimerkiksi Intia. Ihmiset ovat ystavallisia, kaupustelijatkaan eivat ole hairioksi (ehka me olemme vaan niin rahjaisen ja koyhan nakoisia). Englannilla tulee toimeen joka paikassa. Siispa jos joku suunnittelee matkaa tanne, niin ihan turvallisin mielin voi matkustaa. Meidan mielestamme tama on mukavampi maa kuin esim. Intia (tai se mita Intia oli vuonna 2003).
Levottomina sieluina olemme tietenkin jo varanneet retken: lahdemme huomenna 2 paivan ja yhden yon mittaiselle retkelle Himalajan koskiin. Eli lahdemme laskemaan kumiveneella Himalajan rinteita alas. Porukat: alkaa huolehtiko. Meilla on opas mukana ja varmasti turvallisuudesta huolehditaan. Tuon retken jalkeen olisi tarkoitus hankkia taalta Kathmandusta Intian viisumi ja varata viidakkoretki. Sitten pikkuhiljaa mennaan etelaan kohti Intiaa.
Ruoka on kylla aivan loistavaa. Esim Dal (papu-linssimuhennos) nayttaa aika epailyttavalta, mutta maku on taivaallista. Tosin olemme jo johonkin pahaankin tormanneet. Keittiomestari EI suosittele maistamaan Coke-Masalaa, hiukan suolaista ja mausteista kokista. Ei ollut meidan makuun.
Terveisia kaikille ja kiitoksia kommenteista! Seuraavan kerran paivitysta koskenlaskun jalkeen.
Hintataso on siis varsin edullinen. Esim. meidan hotelliyo maksaa 4 euroa ja askettain soimme 2.5 eurolla mahamme tayteen. Retket maksavat 15-20 euroa paiva (sisaltaa majoituksen, kuljetuksen ja ruuan). Varmaan loytyy kalliimpiakin, mutta ne retket mita me suunnittelemme ovat tuota hintatasoa. Niista lisaa alempana. Yksi janna asia retkissa on se, etta ne pitaa maksaa joko euroina tai dollareina, niita ei siis voi maksaa Nepalin rupioina.
Maa vaikuttaa turvallisemmalta (taskuvarkaitten yms. suhteen) kuin esimerkiksi Intia. Ihmiset ovat ystavallisia, kaupustelijatkaan eivat ole hairioksi (ehka me olemme vaan niin rahjaisen ja koyhan nakoisia). Englannilla tulee toimeen joka paikassa. Siispa jos joku suunnittelee matkaa tanne, niin ihan turvallisin mielin voi matkustaa. Meidan mielestamme tama on mukavampi maa kuin esim. Intia (tai se mita Intia oli vuonna 2003).
Levottomina sieluina olemme tietenkin jo varanneet retken: lahdemme huomenna 2 paivan ja yhden yon mittaiselle retkelle Himalajan koskiin. Eli lahdemme laskemaan kumiveneella Himalajan rinteita alas. Porukat: alkaa huolehtiko. Meilla on opas mukana ja varmasti turvallisuudesta huolehditaan. Tuon retken jalkeen olisi tarkoitus hankkia taalta Kathmandusta Intian viisumi ja varata viidakkoretki. Sitten pikkuhiljaa mennaan etelaan kohti Intiaa.
Ruoka on kylla aivan loistavaa. Esim Dal (papu-linssimuhennos) nayttaa aika epailyttavalta, mutta maku on taivaallista. Tosin olemme jo johonkin pahaankin tormanneet. Keittiomestari EI suosittele maistamaan Coke-Masalaa, hiukan suolaista ja mausteista kokista. Ei ollut meidan makuun.
Terveisia kaikille ja kiitoksia kommenteista! Seuraavan kerran paivitysta koskenlaskun jalkeen.
maanantaina, maaliskuuta 26, 2007
Viimeiset muistelut Tiibetista
Ajettuamme 22h saimme tietaa, etta joudumme kaantymaan takaisin koska vuorilla oli tullut toista metria lunta. Taalla ei siis noita "teita" aurata. Jotkut turistit olivat jaaneet vuorille jumiin. Matkamme siis lyheni 3 paivaa, emmeka tamanvuoksi nahneet Kailash vuorta, jaatikkoa emmeka Manasarovar-jarvea. Kuitenkin naimme huikeita ja henkeasalpaavia maisemia mm. Everestin. Korkeimmillaan olimme 5200 metrissa, kuitenkaan vuoristotauti ei koko matkan aikana vaivannut. Kuvat kuitenkin kertovat enemman kuin tuhat sanaa niin antaa niiden puhua puolestaan. Tosin niita ette viela nae, koska tassa koneessa ei ole USB-porttia ja nainollen emme saa kuvia laitettua toistaiseksi nettiin. Laitetaan kun se vain joskus onnistuu.
Erikoisia piirteita Tiibetissa on mm. se, etta kukaan, ei siis kukaan ole hereilla ennen aamu kahdeksaa (paitsi me). Hotellin respa nukkuu sikeasti kahdeksalta, joka paikassa heidat piti herattaa kun olimme lahdossa. Olimme myos kaksi yota armeijan kasarmin vieressa ja sotilaat tuntuivat nukkuvan viela kun me lahdimme kahdeksalta jatkamaan matkaa. Ainoastaan kahdessa vartiomajassa? oli valot.
Vaikka olemme jo aikaisemmin kertoneet, etta sisalla on kylma, kerromme kuitenkin (lahinna itsellemme, jotta muistaisimme) tuosta lisaa. Kylla sita voi nukkua siina 2 asteessa, mutta koitappa lukea kadet ihan kohmeessa. Hanskat kadessa, siina sitten suulla koittaa sivuja kaantaa. Parinsadan sivun jalkeen alkaa olemaan kieli kipea. Siksi me varmaan aloimmekin nukkumaan aika aikaisin, kahdeksan - yhdeksan aikaan.
Kuskimme oli hyva ja han suosi myos paljon "oikopolkuja". Nama oikopolut olivat useimmin ajokelvottomia reitteja (tassa yhteydessa ei teista voi puhua). Joskus reitti kulki yli 50 asteen kulmassa joko ylos tai alas. Monesti pelkasimme, etta auto jaa kiinni esim. jonkun joen ylityksessa jne. Turhaan kuitenkin epailyksemme annoimme meidan nelivedolle, joka urhoollisesti suoritti kiperimmatkin paikat. Naiden oikopolkujen vuoksi askelmittarimme lukemat vahan heittavat siis, askelmittari otti tarinasta askelia. Riitta on kavellyt 181 251 askelta ja minulle on tullut noita askelia 165 228. Ero johtuu siita, etta minulla on vahan pitempi askel kuin Riitalla tai sitten Riitan mittari on ollut vahan herkempi tarinalle.
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
Maaseudun kutsu
Vai tulee Suomeen porvarihallitus, mutta se politiikasta.
Toivottavasti huomenna olemme saaneet luvat kuntoon ja paasemme lahtemaan Lhasasta. Odottelu on alkanut kaymaan jo vahan tylsaksi. Tanaan saamme illalla tietaa, etta lahdemmeko huomenna vai ylihuomenna.
Tarkoituksemme olisi tehda seuraavanlainen reissu.
1. Paiva Lhasa-Yamdrok-Gyatse-Shigatse
2. Paiva Shigatse-Saga
3. Paiva Saga-Paryang
4. Paiva Paryang-Mt. Kailash
5. Paiva Mt. Kailash-Lake Manasarovar
6. Paiva Lake M.-Saga
7. Paiva Saga-Old Tingri
8. Paiva Old Tingri-Everest- Old Tingri
9. Paiva Old Tingri-Zhangmu (Nepalin raja)
Jos joku kartan omaava vaikka haluaa seurata missa kuljetaan ;)
Luultavasti tuolta ei sitten tule tata blogia paivitettya. Joten ehka, siis ehka seuraavan kerran blogia tulee paivitettya sitten Nepalista, mutta sen nakee sitten aikanaan. Nepalin rajalta olisi sitten tarkoitus hypata bussiin ja suunnata Kathmanduun.
Jos meista ei enaan kuulu mitaan niin me olemme sitten paasseet lahtemaan.
Toivottavasti huomenna olemme saaneet luvat kuntoon ja paasemme lahtemaan Lhasasta. Odottelu on alkanut kaymaan jo vahan tylsaksi. Tanaan saamme illalla tietaa, etta lahdemmeko huomenna vai ylihuomenna.
Tarkoituksemme olisi tehda seuraavanlainen reissu.
1. Paiva Lhasa-Yamdrok-Gyatse-Shigatse
2. Paiva Shigatse-Saga
3. Paiva Saga-Paryang
4. Paiva Paryang-Mt. Kailash
5. Paiva Mt. Kailash-Lake Manasarovar
6. Paiva Lake M.-Saga
7. Paiva Saga-Old Tingri
8. Paiva Old Tingri-Everest- Old Tingri
9. Paiva Old Tingri-Zhangmu (Nepalin raja)
Jos joku kartan omaava vaikka haluaa seurata missa kuljetaan ;)
Luultavasti tuolta ei sitten tule tata blogia paivitettya. Joten ehka, siis ehka seuraavan kerran blogia tulee paivitettya sitten Nepalista, mutta sen nakee sitten aikanaan. Nepalin rajalta olisi sitten tarkoitus hypata bussiin ja suunnata Kathmanduun.
Jos meista ei enaan kuulu mitaan niin me olemme sitten paasseet lahtemaan.
lauantaina, maaliskuuta 17, 2007
Tuomarointia
"Tervetuloa Lhasan kielikoulun englanninkielen mestaruuskilpailuun 2007. Arvoisina tuomareina meilla on Steven Australiasta, Riitta Suomesta, Juha Suomesta, Sylvia Italiasta ja David Espanjasta. Ensimmainen kilpailija saa aloittaa."
Eilen meidat pysaytti pari tiibettilaista nuorta tyttoa, ja he pyysivat meita tulemaan puhumaan pienille englanninopiskelijoille. Koska meilla ei ollut mitaan suunnitelmia taksi paivaksi, lupauduimme, vaikka vahan epailytti, etta mika on homman nimi. Aamulla sovittuna aikana tuli pakettiauto hakemaan meita hotellilta. Kuskina oli Lhasan kielikoulun rehtori. Otimme kyytiin viela Stevenin, Sylvian ja Davidin, ja huristelimme koululle.
Kyseessa oli siis jonkinlainen englanninkielen kilpailu. Kilpailijat olivat 7-11 vuotiaita. Jokainen vuorollaan tuli eteen ja esitteli itsensa, kertoi lempiruuistaan, perheestaan yms. Sitten tuli jokerikysymys, johon piti osata vastata. Esiintymisen arvostelimme me. Korkein pistemaara oli 20, ja pienin 1, mutta me emme saaneet antaa kenellekkaan alle 15 pistetta. Tarkoitus oli kai motivoida lapsia opisklemaan englantia. Osallistujia oli 32.
Voittajaksi selviytyi 7-vuotias tytto, joka sai ainoana kilpailijana kaikilta tuomareilta taydet pisteet. Han aansi englantia jopa paremmin kuin opettajansa. Saimme jakaa 5:lle parhaalle palkinnot.
Itse saimme kiitoslahjaksi Tiibet-Englanti fraasikirjan seka lautasen. (Koska meilla on lautasia nyt 2, joku voi saada tiibettilaisen lautasen tuliaisina). Kilpailun jalkeen meille tarjottiin lounas: jakkiteeta ja momoja (eli jakkitaytteisia taikinanyytteja).
Tassa kuvassa osallistujia.
Eilen meidat pysaytti pari tiibettilaista nuorta tyttoa, ja he pyysivat meita tulemaan puhumaan pienille englanninopiskelijoille. Koska meilla ei ollut mitaan suunnitelmia taksi paivaksi, lupauduimme, vaikka vahan epailytti, etta mika on homman nimi. Aamulla sovittuna aikana tuli pakettiauto hakemaan meita hotellilta. Kuskina oli Lhasan kielikoulun rehtori. Otimme kyytiin viela Stevenin, Sylvian ja Davidin, ja huristelimme koululle.
Kyseessa oli siis jonkinlainen englanninkielen kilpailu. Kilpailijat olivat 7-11 vuotiaita. Jokainen vuorollaan tuli eteen ja esitteli itsensa, kertoi lempiruuistaan, perheestaan yms. Sitten tuli jokerikysymys, johon piti osata vastata. Esiintymisen arvostelimme me. Korkein pistemaara oli 20, ja pienin 1, mutta me emme saaneet antaa kenellekkaan alle 15 pistetta. Tarkoitus oli kai motivoida lapsia opisklemaan englantia. Osallistujia oli 32.
Voittajaksi selviytyi 7-vuotias tytto, joka sai ainoana kilpailijana kaikilta tuomareilta taydet pisteet. Han aansi englantia jopa paremmin kuin opettajansa. Saimme jakaa 5:lle parhaalle palkinnot.
Itse saimme kiitoslahjaksi Tiibet-Englanti fraasikirjan seka lautasen. (Koska meilla on lautasia nyt 2, joku voi saada tiibettilaisen lautasen tuliaisina). Kilpailun jalkeen meille tarjottiin lounas: jakkiteeta ja momoja (eli jakkitaytteisia taikinanyytteja).
Tassa kuvassa osallistujia.
Tassa kuvassa Juha jakaa 3:ksi parhaalle palkinnon.
perjantaina, maaliskuuta 16, 2007
Aamun yllatys
-Huomenta Riitta
-Huomenta
-Ma meen vessaan ekana jos se sulle sopii Riitta?
-Sopii, sopii
...
-IIIK!!! Juha, tuu akkia tanne.
*tominaa, tominaa, tominaa*
-Ei juma, ulkona on tullut lunta ainakin 5cm.
Niimpa niin, yolla oli tullut lunta, vaikka taalla ei pitaisi tulla sataa ollenkaan tassa kuussa. Lunta kuitenkin oli tullut ja ulkona asteita oli -2. Sisalla on onneksi lamminta perati +7. Muuten on ihan lammin, mutta kun tata blogia nyt kirjoittaa ja on pakkasta niin sormet tuppaavat olemaan hiukan kohmeessa. Netin mukaan maaliskuussa minimilampotila saattaa olla -5 astetta ja varmaankin yolla aika lahella sita ollaan oltu. Olimme me kylla tahan varautuneet, etta lamminta vaatetta loytyy. Kunhan tuo aurinko alkaisi taas paistamaan pilviverhon takaa, niin lampotila nousee varmaankin nopeasti. Lumi kylla muutti maisemat kertaheitolla, nyt vuoret ovat saaneet valkoisen peitteen.
Ei talla kertaa muuta, me lahdemme kohtapuoliin hakemaan Nepalin viisumit.
-Huomenta
-Ma meen vessaan ekana jos se sulle sopii Riitta?
-Sopii, sopii
...
-IIIK!!! Juha, tuu akkia tanne.
*tominaa, tominaa, tominaa*
-Ei juma, ulkona on tullut lunta ainakin 5cm.
Niimpa niin, yolla oli tullut lunta, vaikka taalla ei pitaisi tulla sataa ollenkaan tassa kuussa. Lunta kuitenkin oli tullut ja ulkona asteita oli -2. Sisalla on onneksi lamminta perati +7. Muuten on ihan lammin, mutta kun tata blogia nyt kirjoittaa ja on pakkasta niin sormet tuppaavat olemaan hiukan kohmeessa. Netin mukaan maaliskuussa minimilampotila saattaa olla -5 astetta ja varmaankin yolla aika lahella sita ollaan oltu. Olimme me kylla tahan varautuneet, etta lamminta vaatetta loytyy. Kunhan tuo aurinko alkaisi taas paistamaan pilviverhon takaa, niin lampotila nousee varmaankin nopeasti. Lumi kylla muutti maisemat kertaheitolla, nyt vuoret ovat saaneet valkoisen peitteen.
Ei talla kertaa muuta, me lahdemme kohtapuoliin hakemaan Nepalin viisumit.
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Hengailua Lhasassa
Kaytiin syomassa. Juha soi sen odotetun Jakki-hampurilaisen, ranskalaisilla. Mina soin bobin, eli tortillaletun jonka sai tayttaa kasviksilla ja tiibettilaisella tuorejuustolla. Jakkipurilainen maistui jakilta, eli voimakkaamman makuista kuin naudan liha. Sampyla oli makeahko. Bobi oli erinomainen valinta, se maistui siis ihan tortillalta, tuorejuusto antoi oman tiibettilaisen leimansa. Keittiomestari suosittelee molempia.
Olemme yllattyneita, kuinka paljon munkit keraavat taalla rahaa. Vaikka munkeilla itsellaan on kannykat, kayvat tietokonekaupassa jne, osa tulee ja sanoo suoraan "Give me your money". Onneksi savy on kuitenkin ystavallinen. Mutta seuraavana paivana samat munkit tulevat uudestaan pyytamaan rahaa. Muuten munkit eivat tule puhuttelemaan ollenkaan.
Tietenkin taalla on myos kerjalaisia. Osalla on iso tukku rahaa kadessaan, kun tulevat pyytamaan lisaa. Kerjalaisilla tuntuu menevan paremmin rahallisesti kuin kadulla paistettuja perunoita kauppaavalla myyjalla. Varmasti taalla osalla menee todella huonosti ja on koyhyytta, tama on vain vaikutelma, minka taalla kulkiessa saa.
Muuten alkuperaisvaesto on varsin iloista sakkia. "Hello, hello" kuuluu koko ajan. Ne muutamat tiibettilaiset jotka ovat meita jututtaneet, puhuvat erinomaista englantia, eivatka ole vailla mitaan muuta kuin juttuseuraa. Muutenkin taalla puhutaan paljon parempaa englantia kuin esim. Chengdussa Kiinassa.
Tassa on vahan katukuvaa Lhasasta.
Tanaan olemme varanneet 9 paivan retken Tiibetin maaseudulle ja Kailash vuorelle. Jos kirjoitatte googlen kuvahakuun Mount Kailash, tiedatte, millaisia maisemia olemme menossa katselemaan.
Emme palaa enaa takaisin Lhasaan, vaan retkemme paattyy Nepalin rajalle. Matkalla kaymme katsomassa myos Mt. Everestin perusleiria taalla Tiibetin puolella (kuulemma parempi nakyvyys huipulle talta puolelta kuin tuolta Nepalin puolelta, mene ja tieda).
Retken valmistelut kestavat 4-5 paivaa. Tarvitsemme 4 eri matkustuslupaa, mm. sotilasviranomaisilta. Onneksi meidan ei tarvitse noita lupia hankkia, vaan ne hankitaan meille matkanjarjestajan kautta. Retkelle lahtee meidan lisaksemme ainoastaan kuski. Auto on aika uusi neliveto maasturi. Ja majoitus onnistuu majataloissa tms. Lahto on siis ensi viikolla tiistaina tai keskiviikkona.
Lhasa on mielestamme jo liikaa kiinalaistunut. Arkkitehtuuri on 90%:sti kiinalaista. Taalta loytyy lansimaisia vaateliikkeita: Vero Modaa, Onlya, Jack&Jonesia jne. Onnneksi taalla viela loytyy tiibettilaiskorttelit, joissa meno on aivan toisenlaista. Toivottavasti tuolla retkella naemme enemman tiibettilaista tiibettia.
Olemme yllattyneita, kuinka paljon munkit keraavat taalla rahaa. Vaikka munkeilla itsellaan on kannykat, kayvat tietokonekaupassa jne, osa tulee ja sanoo suoraan "Give me your money". Onneksi savy on kuitenkin ystavallinen. Mutta seuraavana paivana samat munkit tulevat uudestaan pyytamaan rahaa. Muuten munkit eivat tule puhuttelemaan ollenkaan.
Tietenkin taalla on myos kerjalaisia. Osalla on iso tukku rahaa kadessaan, kun tulevat pyytamaan lisaa. Kerjalaisilla tuntuu menevan paremmin rahallisesti kuin kadulla paistettuja perunoita kauppaavalla myyjalla. Varmasti taalla osalla menee todella huonosti ja on koyhyytta, tama on vain vaikutelma, minka taalla kulkiessa saa.
Muuten alkuperaisvaesto on varsin iloista sakkia. "Hello, hello" kuuluu koko ajan. Ne muutamat tiibettilaiset jotka ovat meita jututtaneet, puhuvat erinomaista englantia, eivatka ole vailla mitaan muuta kuin juttuseuraa. Muutenkin taalla puhutaan paljon parempaa englantia kuin esim. Chengdussa Kiinassa.
Tassa on vahan katukuvaa Lhasasta.Tanaan olemme varanneet 9 paivan retken Tiibetin maaseudulle ja Kailash vuorelle. Jos kirjoitatte googlen kuvahakuun Mount Kailash, tiedatte, millaisia maisemia olemme menossa katselemaan.
Emme palaa enaa takaisin Lhasaan, vaan retkemme paattyy Nepalin rajalle. Matkalla kaymme katsomassa myos Mt. Everestin perusleiria taalla Tiibetin puolella (kuulemma parempi nakyvyys huipulle talta puolelta kuin tuolta Nepalin puolelta, mene ja tieda).
Retken valmistelut kestavat 4-5 paivaa. Tarvitsemme 4 eri matkustuslupaa, mm. sotilasviranomaisilta. Onneksi meidan ei tarvitse noita lupia hankkia, vaan ne hankitaan meille matkanjarjestajan kautta. Retkelle lahtee meidan lisaksemme ainoastaan kuski. Auto on aika uusi neliveto maasturi. Ja majoitus onnistuu majataloissa tms. Lahto on siis ensi viikolla tiistaina tai keskiviikkona.
Lhasa on mielestamme jo liikaa kiinalaistunut. Arkkitehtuuri on 90%:sti kiinalaista. Taalta loytyy lansimaisia vaateliikkeita: Vero Modaa, Onlya, Jack&Jonesia jne. Onnneksi taalla viela loytyy tiibettilaiskorttelit, joissa meno on aivan toisenlaista. Toivottavasti tuolla retkella naemme enemman tiibettilaista tiibettia.
tiistaina, maaliskuuta 13, 2007
Maailman katolla
No huh, huh millainen lentokentta Lhasassa on. Lentokentan leveys oli noin kilometrin luokkaa ja ymparilla nousi vuoret useiden satojen metrien korkeuteen. Kun sitten koneesta ulos kavelimme niin ensi askeleet olivat kuin olisi ollut hiukan humalassa ja rinkan nostaminen puuskutti. Oli yllatys kuinka lahella vuoret oikeasti on, kaikkialla minne paansa kaantaa nakee vuoria vuorten peraan, vaikka olemme 3600m korkeudessa. Vaikka nyt tama reissu paattyisi niin se on jo maksanut itsensa. Tiibetti on kaikkea mita toivoi ja viela paljon enemman.
Olin hiukan skeptinen, kun Riitta osti Oulusta aurinkorasvaa vuoristoon (suojakerroin 50), mutta enaa en harmittele asiaa yhtaan. Vaikka lampotila ei kovin korkea ole, niin tuntee kylla kuinka aurinko korventaa ihoa.
Korkeaan ilmanalaan totuttautuminen on onnistunut aika vaivatta. Ensimmainen yo oli kylla levoton, ei vaan saanut unta vaikka vasytti. Tallahetkella minulla ei ole mitaan oireita, Riitalla on hiukan korvat lukossa. Me olemme siis tottuneet paljon paremmin korkeuteen kuin tavaramme. Minulla deodoranttipurkin pallo poksahti kainaloon paineen takia. Lisaksi kun aukaisimme rasvapurkin korkin, niin rasvat lennahtivat ulos pitkin ja poikin.
Lammitysta ei ole hotellissa, joten yot ovat aika kylmia, sisalla noin 10 astetta lamminta. Onneksi tuohon olimme varautuneet. Muutenkin ilmasto on aika erikoinen, varjossa on melkein kylma mutta auringossa lampotila kohoaa yli 20 asteeseen. Koita siina sitten pukeutua sopivasti.
Monessa paikassa varoiteltiin jakkiteesta joten pitihan sita sitten menna kokeilemaan. Jakkitee tehdaan siten, etta otetaan reilu kontta jakkivoita ja se sekoitetaan kuumaan veteen, sitten ei muuta kuin nauttimaan. Voille se tietenkin maistuu, noin minuutin jalkeen pinnalle alkaa muodostumaan rasvakalvo. Ei muuta kuin te kotikokit siella, nyt ostamaan punaista voita lahikaupasta ja vesi kiehumaan.
Odotellaan taalla Lhasassa viela pari paivaa ja sitten lahdetaan jonnekin maaseudulle, minne, siita ei ole viela ihan varmuutta. Koitetaan kertoa suunnitelmistamme kun ne alkavat toteutumaan.
Olin hiukan skeptinen, kun Riitta osti Oulusta aurinkorasvaa vuoristoon (suojakerroin 50), mutta enaa en harmittele asiaa yhtaan. Vaikka lampotila ei kovin korkea ole, niin tuntee kylla kuinka aurinko korventaa ihoa.
Korkeaan ilmanalaan totuttautuminen on onnistunut aika vaivatta. Ensimmainen yo oli kylla levoton, ei vaan saanut unta vaikka vasytti. Tallahetkella minulla ei ole mitaan oireita, Riitalla on hiukan korvat lukossa. Me olemme siis tottuneet paljon paremmin korkeuteen kuin tavaramme. Minulla deodoranttipurkin pallo poksahti kainaloon paineen takia. Lisaksi kun aukaisimme rasvapurkin korkin, niin rasvat lennahtivat ulos pitkin ja poikin.
Lammitysta ei ole hotellissa, joten yot ovat aika kylmia, sisalla noin 10 astetta lamminta. Onneksi tuohon olimme varautuneet. Muutenkin ilmasto on aika erikoinen, varjossa on melkein kylma mutta auringossa lampotila kohoaa yli 20 asteeseen. Koita siina sitten pukeutua sopivasti.
Monessa paikassa varoiteltiin jakkiteesta joten pitihan sita sitten menna kokeilemaan. Jakkitee tehdaan siten, etta otetaan reilu kontta jakkivoita ja se sekoitetaan kuumaan veteen, sitten ei muuta kuin nauttimaan. Voille se tietenkin maistuu, noin minuutin jalkeen pinnalle alkaa muodostumaan rasvakalvo. Ei muuta kuin te kotikokit siella, nyt ostamaan punaista voita lahikaupasta ja vesi kiehumaan.
Odotellaan taalla Lhasassa viela pari paivaa ja sitten lahdetaan jonnekin maaseudulle, minne, siita ei ole viela ihan varmuutta. Koitetaan kertoa suunnitelmistamme kun ne alkavat toteutumaan.
sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007
Ruokapidot
Tanaan, itse asiassa parhaillaan, majatalossamme on meneillaan kiinalaiset ruokapidot. Osallistumismaksu on 2 euroa henkilo. Ruokalistalla on: Kaarmetta, sammakkoa, kilpikonnaa, possua (luineen), paistettua laskia, kanaa ja pahkinoita, munakoisoa, kiinankaalta, taskurapuja, puoliraakaa perunaa ja tomaatti-kananmunakeittoa. Lisaksi olutta ruokajuomaksi (Juhalla jo neljas menossa, 0.6l, mutta prosentteja siina on vain 3.3)
Keittiomestarin tuomio ruuista:
Niljakas ystavamme Kaarme maistui maistui siialle (sille kalalle siis). Nahka oli lotkoa. Aika paljon "luita", siis ei paljoa syotavaa.
Saku-Sammakko, joka oli kuulemma elaessaan VALTAVAN kokoinen, oli kalan makuinen mutta paljon luita.
Kilpikonna, tuo pitka-ikainen ystavamme, tuli tarjolle kuorineen ja paineen. Hiukan tunnontuskia sita oli syoda. Mutta jos ei ajatellut, mita oli syomassa, se maistui ihan hyvalle. Kalanmakuinen tamakin.
Paistettu laski (ei ollut talla kertaa friteerattu) oli kuin olisi syonyt paksua pekonia, siis sita rasvaosaa siita pekonista. Maku oli vahan erilainen.
Loput ruuat maistuivat sille mille ne kuulostaakin. Kylla kaikkea kannatti edes kokeilla.
Aiemmin paivalla ostimme pussillisen vesikastanjoita, joita keittiomestari myos suosittelee. Koostumus on melonimainen mutta kovempi. Maku hiukan pahkinainen, vaikea kuvailla. Erittain mehukas. Jos olette joskus maistaneet pakastewok-vihannespussissa olevaa vesikastanjaa, tiedatte koostumuksen. Mutta maku on paljon mehukkaampi, makeampi ja parempi. Ihastuimme heti.
Nama olivat varmaankin taman reissun osalta viimeiset kiinalaisen ruuan kommentit. Tiibetti odottaa..
Ainiin, kaytannossa kaikki taalla olevat lankkarit (siis lansimaalaiset) ovat menossa Lhasaan, ennemmin tai myohemmin. Eli "tuttuja" tulee varmaankin vastaan, emmeka koe itseamme ainakaan yksinaisiksi siella.
Keittiomestarin tuomio ruuista:
Niljakas ystavamme Kaarme maistui maistui siialle (sille kalalle siis). Nahka oli lotkoa. Aika paljon "luita", siis ei paljoa syotavaa.
Saku-Sammakko, joka oli kuulemma elaessaan VALTAVAN kokoinen, oli kalan makuinen mutta paljon luita.
Kilpikonna, tuo pitka-ikainen ystavamme, tuli tarjolle kuorineen ja paineen. Hiukan tunnontuskia sita oli syoda. Mutta jos ei ajatellut, mita oli syomassa, se maistui ihan hyvalle. Kalanmakuinen tamakin.
Paistettu laski (ei ollut talla kertaa friteerattu) oli kuin olisi syonyt paksua pekonia, siis sita rasvaosaa siita pekonista. Maku oli vahan erilainen.
Loput ruuat maistuivat sille mille ne kuulostaakin. Kylla kaikkea kannatti edes kokeilla.
Aiemmin paivalla ostimme pussillisen vesikastanjoita, joita keittiomestari myos suosittelee. Koostumus on melonimainen mutta kovempi. Maku hiukan pahkinainen, vaikea kuvailla. Erittain mehukas. Jos olette joskus maistaneet pakastewok-vihannespussissa olevaa vesikastanjaa, tiedatte koostumuksen. Mutta maku on paljon mehukkaampi, makeampi ja parempi. Ihastuimme heti.
Nama olivat varmaankin taman reissun osalta viimeiset kiinalaisen ruuan kommentit. Tiibetti odottaa..
Ainiin, kaytannossa kaikki taalla olevat lankkarit (siis lansimaalaiset) ovat menossa Lhasaan, ennemmin tai myohemmin. Eli "tuttuja" tulee varmaankin vastaan, emmeka koe itseamme ainakaan yksinaisiksi siella.
lauantaina, maaliskuuta 10, 2007
Pandoja, katukeittota ja SD
Kavimme tanaan katsomassa pandoja. Taalla Chengdussa on pandojen tutkimuskeskus. Porroisia ja suloisia ne ovat ja Riitta piti sylissa jopa yhta tayskasvuista pandaa. Minulla on tuosta kuva todisteena, mutta valitettavasti emme saa laitettua nyt kuvia nettiin, paivitetaan kuvat kunhan se joskus onnistuu. Ai, etteko usko? Kylla, Riitan sylissa oli elava taysikasvuinen panda. Odottakaa vain kunhan saamme kuvat nettiin.
Lisays: tassa se kuva, pandahan se tuokin on..
Olemme myos tutustuneet paikalliseen katukeittioon, ei olla mitaan iljettavaa syoty, eika edes mitaan jolla olisi lonkeroita. Vaikka myos mina (Juha) olen tilannut ruokaa olen onnistunut vaistamaan kaikki nahat ja luut... tallakertaa. No keittiosta ei ole kovin paljon kerrottavaa joku on ollut parempaa kuin joku toinen. "Makea nakki, tulisella jauheella" ei ole kauhean herkullista, ei se kuitenkaan mitaan hissi-efektia saanut aikaiseksi. Lihavarras, ihan hyvaa, mukavan tulista. "Pitaleipa nuudelilla?" oli tulista, mutta ei mitenkaan hyvaa, ikavan tuntuista suussa. Dumplingsit (lihataytteiset hoyrytetyt taikinanyytit) ovat aina varma valinta. Viimeisena ja parhaana oli "lihapiirakka" joka oli rasvassa paistettu. Minka suola sakeuttaa, sen rasva liuottaa, niinkuin Mirva tapaa sanoa. Terveisia vaan sinnepain. Ulkona syominen on varsin halpaa, koko satsi on maksanut komeasti alle 1e.
Mika ihmeen SD tuossa otsikossa on? SD tunnetaan myos nimella silent death eli hiljainen kuolema. Taalla on paljon sahkokayttoisia polkupyoria ja mopoja. Nama manalan sanansaattajat ovat todella pirullisia kapistuksia. Kun kuulet etta ne tulevat takaa niin se on jo liian myohaista ja ainoastaan tuurilla voi vaistaa tormayksen. Ovat siis todella hiljaisia kapistuksia, ainoastaan hiljainen suhina paljastaa etta ne ovat tulossa. Nama menevat myos sen verran lujaa vauhtia, etta yllatys on monesti suuri kun pirulainen vilahtaa ohi. Et paase naista eroon edes kauppahallin toisessa kerroksessa, miten ne sinne ovat joutuneet, emme ole uskaltaneet kysya. Niin ja niilla myos ajetaan esim. tuolla kauppahallissa. Meille Riitan kanssa on muodostunut erityinen varoitushuuto naita varten:"SD,SD,SD". Jos meista ei enaan taman jalkeen kuulu niin olemma varmaan jaaneet jonkun SD:n kynsiin :)
Riitta kavi muuten parturissa, kampaus on vahan erikoinen. Eikohan se kuitenkin ole aamulla taas sekaisin ja pystyssa niinkuin aina ennenkin.
Olemme myos tutustuneet paikalliseen katukeittioon, ei olla mitaan iljettavaa syoty, eika edes mitaan jolla olisi lonkeroita. Vaikka myos mina (Juha) olen tilannut ruokaa olen onnistunut vaistamaan kaikki nahat ja luut... tallakertaa. No keittiosta ei ole kovin paljon kerrottavaa joku on ollut parempaa kuin joku toinen. "Makea nakki, tulisella jauheella" ei ole kauhean herkullista, ei se kuitenkaan mitaan hissi-efektia saanut aikaiseksi. Lihavarras, ihan hyvaa, mukavan tulista. "Pitaleipa nuudelilla?" oli tulista, mutta ei mitenkaan hyvaa, ikavan tuntuista suussa. Dumplingsit (lihataytteiset hoyrytetyt taikinanyytit) ovat aina varma valinta. Viimeisena ja parhaana oli "lihapiirakka" joka oli rasvassa paistettu. Minka suola sakeuttaa, sen rasva liuottaa, niinkuin Mirva tapaa sanoa. Terveisia vaan sinnepain. Ulkona syominen on varsin halpaa, koko satsi on maksanut komeasti alle 1e.
Mika ihmeen SD tuossa otsikossa on? SD tunnetaan myos nimella silent death eli hiljainen kuolema. Taalla on paljon sahkokayttoisia polkupyoria ja mopoja. Nama manalan sanansaattajat ovat todella pirullisia kapistuksia. Kun kuulet etta ne tulevat takaa niin se on jo liian myohaista ja ainoastaan tuurilla voi vaistaa tormayksen. Ovat siis todella hiljaisia kapistuksia, ainoastaan hiljainen suhina paljastaa etta ne ovat tulossa. Nama menevat myos sen verran lujaa vauhtia, etta yllatys on monesti suuri kun pirulainen vilahtaa ohi. Et paase naista eroon edes kauppahallin toisessa kerroksessa, miten ne sinne ovat joutuneet, emme ole uskaltaneet kysya. Niin ja niilla myos ajetaan esim. tuolla kauppahallissa. Meille Riitan kanssa on muodostunut erityinen varoitushuuto naita varten:"SD,SD,SD". Jos meista ei enaan taman jalkeen kuulu niin olemma varmaan jaaneet jonkun SD:n kynsiin :)
Riitta kavi muuten parturissa, kampaus on vahan erikoinen. Eikohan se kuitenkin ole aamulla taas sekaisin ja pystyssa niinkuin aina ennenkin.
perjantaina, maaliskuuta 09, 2007
Kylmaa kyytia Chengduun
No niin, perilla ollaan Chengdussa, eika matka kestanytkaan kuin VAIN 41 tuntia. Junassa oli ihan siistit 6:n hengen loosit, joissa ei tietenkaan ollut ovia. Juha hurmasi taas pikkutyttoja (ja niiden aiteja) taikatempuillaan. Meilla oli se loosi aika lahella vaunujen valista ovea, jota auottiin jatkuvasti, joten oli aika kylmaa kyytia.. Onneksi meilla oli paljon lamminta vaatetta! Vaan kylla vahan hirvittaa, etta jo nyt on pukenut kaikki lampimat vaatteet paalle, ja juuri tarkenee. Onneksi taalta voi ostaa lisaa paitoja tai housuja.
Loysimme heti hullun taksikuskin, jonka kyydissa kaahasimme aivan ihanan kodikkaaseen majataloon nimeltaan Sims Cozy Guesthouse. Taalla on ilmainen nettikin, meikalaisille norteille aivan taydellista. Suosittelemme! Eika maksa kuin 12e yolta 2hh huone jossa on lammitys ja vessakin.
Taman majatalon kautta saimme jo buukattua itsellemme lennot ja luvat Lhasaan. Junakyytia olisimme kuulemma joutuneet odottamaan 20.paivaan asti, mutta meilla on niin kova hinku paasta maailman katolle, joten lahdemme lentamalla, maanantaina. Siihen asti saamme nauttia tasta Sichuan maakunnan ihanasta keittiosta, josta on kotoisin minun kiinalainen lempiruokani kautta aikojen: Gong bao ji ding eli Chilia, kanaa ja pahkinoita. Kavimme jo syomassa, ja olihan se hyvaa!! Juha soi Tofua jossain tulisessa kastikkeessa ja oli sekin aivan ihanaa, juuri sopivan tulista. Keittiomestari suosittelee, todellakin!
Siis kaikki hyvin taalla pain palloa! Kaikille terkkuja ihan hulluna!
Loysimme heti hullun taksikuskin, jonka kyydissa kaahasimme aivan ihanan kodikkaaseen majataloon nimeltaan Sims Cozy Guesthouse. Taalla on ilmainen nettikin, meikalaisille norteille aivan taydellista. Suosittelemme! Eika maksa kuin 12e yolta 2hh huone jossa on lammitys ja vessakin.
Taman majatalon kautta saimme jo buukattua itsellemme lennot ja luvat Lhasaan. Junakyytia olisimme kuulemma joutuneet odottamaan 20.paivaan asti, mutta meilla on niin kova hinku paasta maailman katolle, joten lahdemme lentamalla, maanantaina. Siihen asti saamme nauttia tasta Sichuan maakunnan ihanasta keittiosta, josta on kotoisin minun kiinalainen lempiruokani kautta aikojen: Gong bao ji ding eli Chilia, kanaa ja pahkinoita. Kavimme jo syomassa, ja olihan se hyvaa!! Juha soi Tofua jossain tulisessa kastikkeessa ja oli sekin aivan ihanaa, juuri sopivan tulista. Keittiomestari suosittelee, todellakin!
Siis kaikki hyvin taalla pain palloa! Kaikille terkkuja ihan hulluna!
tiistaina, maaliskuuta 06, 2007
42255
.. askelta takana jo (meilla on askelmittarit mukana). Eilen ja tanaan ollaan siis vaan kavelty ympari Guangzhouta. Etsinnoista huolimatta, koiria ei ole viela loytynyt syotavaksi asti. Mutta luuta ja nahkaa on. Juhalta on nyt evatty ruuantilaus-oikeus. Han sai meille jo kaksi kertaa tilattua pelkkaa luuta ja nahkaa, toinen oli varmaan ankkaa (sopassa oli mukana varpaat ja rapylat), toinen oli kenties jonkun elaimen hantaa.. Ihan syotavaa, ei mitenkaan erikoisen makuista kumpikaan, eika paljoa syotavaa kummassakaan.
Loysimme markettialueen, joka oli levinnyt monen korttelin alueelle. Siella oli myytavana kaikkea syotavaa, mm. elavia kanoja, viiriaisia, puluja, jos jonkin nakoista meren elavaa, kasviksia, mausteita, riisia. Meinasin astua pesuvatiin, joka oli taynna elavia skorpioneja, nahtavasti syotavaksi tarkoitettuja nekin.
Huomenna lahdetaan siis liikkeelle. Olemme saaneet lipuista suomennettua etta meilla on alapedit vaunussa 16. Eli junaliput ovat kyseessa. Meista ei varmaan kuulu nyt ennen viikonloppua. Ainakin Let's Go -kirjan mukaan matka kestaa 44-48 tuntia. Ollaanhan me aiemminkin junassa istuneet, joten helppo nakki meille.
On kiva lukea teidan kommenttejanne!
Loysimme markettialueen, joka oli levinnyt monen korttelin alueelle. Siella oli myytavana kaikkea syotavaa, mm. elavia kanoja, viiriaisia, puluja, jos jonkin nakoista meren elavaa, kasviksia, mausteita, riisia. Meinasin astua pesuvatiin, joka oli taynna elavia skorpioneja, nahtavasti syotavaksi tarkoitettuja nekin.
Huomenna lahdetaan siis liikkeelle. Olemme saaneet lipuista suomennettua etta meilla on alapedit vaunussa 16. Eli junaliput ovat kyseessa. Meista ei varmaan kuulu nyt ennen viikonloppua. Ainakin Let's Go -kirjan mukaan matka kestaa 44-48 tuntia. Ollaanhan me aiemminkin junassa istuneet, joten helppo nakki meille.
On kiva lukea teidan kommenttejanne!
maanantaina, maaliskuuta 05, 2007
Kiinassa ollaan
Heti alkuun kommenttia, etta tata nettia on aika vaikea kayttaa kun kaikki merkit ja tekstit ovat kiinaksi, esim. ok:ta ei ole vaan se on jotain kiinalaisia merkkeja...
Mutta asiaan, kaksi tuntia oltiin Guangzhoussa ja sitten olimme jo onnistuneet hankkimaan junaliput? Chengduun. Luultavasti ne ovat junaliput, jotkut liput kuitenkin. Siita ei ole viela varmuutta kuinka kauan tuon matka kestaa ja millainen hytti meilla on, onko pelkat penkit vai onko punkka. Siis jos kyseessa on junaliput. Tuo kestaa kaksi vuorokautta tai sitten vahemman tai enemman, ei ole ihan tarkkaa kasitysta tuosta. Lippujen ostaminen meni vahan hardelliksi, joten nuo muutamat yksityiskohdat ovat hiukan hamaranpeitossa. Niin tuonne lahdetaan kahden paivan paasta, eli keskiviikkona.
Taalla on lamminta noin 25 astetta ja pilvista, osalla paikallisilla on perati toppatakit paalla, useimmilla kuitenkin pelkastaan takki. Meilla luonnollisesti on pelkkat t-paidat.
Mukava on olla taalla Kiinassa taas vaihteeksi, tuntuu melkein kuin olisi kotona. On niin tuttua ja turvallista kun ymparilla kuuluu kiinaa. Paatamme raporttimme taalta talla kertaa tahan. Tanaan olisi tarkoitus menna kokeilemaan paikallista keittiota, siita raporttia sitten ehka myohemmin.
Mutta asiaan, kaksi tuntia oltiin Guangzhoussa ja sitten olimme jo onnistuneet hankkimaan junaliput? Chengduun. Luultavasti ne ovat junaliput, jotkut liput kuitenkin. Siita ei ole viela varmuutta kuinka kauan tuon matka kestaa ja millainen hytti meilla on, onko pelkat penkit vai onko punkka. Siis jos kyseessa on junaliput. Tuo kestaa kaksi vuorokautta tai sitten vahemman tai enemman, ei ole ihan tarkkaa kasitysta tuosta. Lippujen ostaminen meni vahan hardelliksi, joten nuo muutamat yksityiskohdat ovat hiukan hamaranpeitossa. Niin tuonne lahdetaan kahden paivan paasta, eli keskiviikkona.
Taalla on lamminta noin 25 astetta ja pilvista, osalla paikallisilla on perati toppatakit paalla, useimmilla kuitenkin pelkastaan takki. Meilla luonnollisesti on pelkkat t-paidat.
Mukava on olla taalla Kiinassa taas vaihteeksi, tuntuu melkein kuin olisi kotona. On niin tuttua ja turvallista kun ymparilla kuuluu kiinaa. Paatamme raporttimme taalta talla kertaa tahan. Tanaan olisi tarkoitus menna kokeilemaan paikallista keittiota, siita raporttia sitten ehka myohemmin.
sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007
Moottoritie on kuuma
Miltä nyt tuntuu kun lähtöön on alle neljä tuntia? Kuunnelkaa Pelle Miljoonan kappale moottoritie on kuuma. Rehellisesti sanottuna, ei tunnu siltä että edessä on puolen vuoden reissu, tuntuu kuin lähtisi normaalille kesäloma reissulle, siis minun ja Riitan normaalille reissulle ;) Seuraavan kerran tulee kirjoitettua tätä sitten Kiinasta jossa olisi tarkoitus olla kahdeksan aikaan perillä. Että siihen asti, se on moi.
Riitta? Onko sinulla mitään lisättävää? Ei kuulemma ole.
Marco Polon kerrotaan sanoneen: "Jos en lähde tänään, en lähde huomennakaan ja ylihuomenna tiet ovat kasvaneet täyteen orjantappuroita ettei rohkeimmat kamelinikaan enää niistä uskalla läpi mennä". Kai se on sitten pakko tänään lähteä.
Riitta? Onko sinulla mitään lisättävää? Ei kuulemma ole.
Marco Polon kerrotaan sanoneen: "Jos en lähde tänään, en lähde huomennakaan ja ylihuomenna tiet ovat kasvaneet täyteen orjantappuroita ettei rohkeimmat kamelinikaan enää niistä uskalla läpi mennä". Kai se on sitten pakko tänään lähteä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)