Maisemanvaihdos tekee hyvaa! Vaikka Jaisalmerissa oli hyvat oltavat, mukava ja ystavallinen hostelli, oli mukava lahtea taas liikenteeseen. Nyt olemme Jodhpurissa, "sinisessa kaupungissa".
Kerrotaanpa hiukan kuitenkin viimeisesta illastamme Jaisalmerissa. Hostellimme kokki otti meidat opetuksensa alle ja opetti meille muutaman parin intialaisen ruokalajin tekemisen ja opimme tekemaan myos Masala-teeta (siis teeta, ei kokista, hrrrr..). Kannattaa siis tulla meilla kaymaan, kunhan palaamme Suomeen, ties vaikka saisi jotain erikoista ruokaa :) Oli tosi mukavaa, kun sai tietaa muutaman salaisen ainesosan, joita ei ennen edes ollut kuvitellut kayttavansa ruuanlaitossa. Ja lopuksi tietenkin soimme hyvin.
Mutta ehka paljastanen Masala-teen salaisuuden. Maitoteeta, johon lisataan rutkasti sokeria, hippunen kardemummaa ja kanelia, seka pippuria! Kuulostaa erikoiselta, mutta maistuu hyvalta. Tai sitten meidan makuhermomme ovat vaaristyneet taalla maassa, jossa pippuria lisataan kaljaankin. Kohta huomaamme juovamme ties mita maustettuja ja suolaisia virvoitusjuomia. Tervetuloa vaan meille maistiaisiin!
sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007
perjantaina, huhtikuuta 27, 2007
Daniel
No niin, nyt on aavikkoa nahty ihan tarpeeksi. Ja mitahan tuosta nyt kertoisi. Kamelilla ratsastaminen oli yllattavan helppoa vaikka paikat vahan kipeytyivatkin. Yo aavikolla oli viilea ja oli ihan janna nukkua tahtitaivaan alla hiekkadyyneilla. Mutta kaiken olisi voinut kokea yhden yon ja paivan aikana, neljan paivan retkella paivat olivat samanlaisia, eika maisematkaan niin ihmeellisia olleet.
Paivat kuluivat jotakuinkin nain: Aamiaisen jalkeen ratsastelimme pari tuntia, kunnes pysahdyimme lounastauoksi. Siis soimme ruuan ja sitten vain istuimme puunvarjossa kuusi tuntia tekematta MITAAN. Sitten taas ratsastelimme pari tuntia, leiriydyimme, soimme ja aloimme nukkumaan. Ne jotka meidat tuntevat, voivat arvata, etta meikalaisille aktiivinnalkaisille tuli aika tylsaa. Matkalla saatoimme toki pysahtya pienissa kylissa, joissa lapset pyysivat ensin rahaa, sitten suklaata, kynia, huivia, paitaa, lopulta hikiset sukatkin olisivat kelvanneet. Emme oikein voineet mitaan antaa silla emme osanneet varautua ylimaaraisilla tavaroilla.
Koska retki itsestaan oli aika mitaansanomaton, kerron tahan meidan oppaamme Danielin tarinan. Danielin vanhemmat ovat vuokramaanviljelijoita, jotka viljelevat toisten omistamaa maata, ja saavat tuotosta noin puolet, ja joutuvat itse maksamaan kaiken viljelyyn tarvittavan (tyokalut, siemenet jne). Han asuu viela vanhempiensa ja yhden siskonsa kanssa pienessa kylassa. Sisaruksia hanella on yhteensa 7. Han on ollut kamelioppaana nyt seitseman vuotta tyoskennellen kamelin omistajalle, joka ei ymmarra kameleista mitaan. Hanen palkkansa on niin pieni, ettei hanella ole varaa koskaan ostaa esimerkiksi banaaneja (banaani maksaa noin 4-5 senttia kpl). Jos Danielilla olisi yksikin oma kameli, han voisi jarjestaa matkoja ja saada safarirahat itselleen. Mutta kameli maksaa noin 300 euroa, eika han ole viela onnistunut saastamaan tarpeeksi rahaa. Han sanoi, ettei halua edes unelmoida, silla unelmat eivat koskaan toteudu vaan sarkyvat. Han tyoskentelee osan ajasta ompelijana, silla siita saa paremmin rahaa. Daniel oli mielestamme loistava tyyppi, rehellinen, suoraselkainen, hyva kielitaito, yksi parhaimmista tapaamistamme intialaisista. Annoimme reilun tipin (vajaa 8 euroa), ja toivomme hanelle kaikkea hyvaa.
Paivat kuluivat jotakuinkin nain: Aamiaisen jalkeen ratsastelimme pari tuntia, kunnes pysahdyimme lounastauoksi. Siis soimme ruuan ja sitten vain istuimme puunvarjossa kuusi tuntia tekematta MITAAN. Sitten taas ratsastelimme pari tuntia, leiriydyimme, soimme ja aloimme nukkumaan. Ne jotka meidat tuntevat, voivat arvata, etta meikalaisille aktiivinnalkaisille tuli aika tylsaa. Matkalla saatoimme toki pysahtya pienissa kylissa, joissa lapset pyysivat ensin rahaa, sitten suklaata, kynia, huivia, paitaa, lopulta hikiset sukatkin olisivat kelvanneet. Emme oikein voineet mitaan antaa silla emme osanneet varautua ylimaaraisilla tavaroilla.
Koska retki itsestaan oli aika mitaansanomaton, kerron tahan meidan oppaamme Danielin tarinan. Danielin vanhemmat ovat vuokramaanviljelijoita, jotka viljelevat toisten omistamaa maata, ja saavat tuotosta noin puolet, ja joutuvat itse maksamaan kaiken viljelyyn tarvittavan (tyokalut, siemenet jne). Han asuu viela vanhempiensa ja yhden siskonsa kanssa pienessa kylassa. Sisaruksia hanella on yhteensa 7. Han on ollut kamelioppaana nyt seitseman vuotta tyoskennellen kamelin omistajalle, joka ei ymmarra kameleista mitaan. Hanen palkkansa on niin pieni, ettei hanella ole varaa koskaan ostaa esimerkiksi banaaneja (banaani maksaa noin 4-5 senttia kpl). Jos Danielilla olisi yksikin oma kameli, han voisi jarjestaa matkoja ja saada safarirahat itselleen. Mutta kameli maksaa noin 300 euroa, eika han ole viela onnistunut saastamaan tarpeeksi rahaa. Han sanoi, ettei halua edes unelmoida, silla unelmat eivat koskaan toteudu vaan sarkyvat. Han tyoskentelee osan ajasta ompelijana, silla siita saa paremmin rahaa. Daniel oli mielestamme loistava tyyppi, rehellinen, suoraselkainen, hyva kielitaito, yksi parhaimmista tapaamistamme intialaisista. Annoimme reilun tipin (vajaa 8 euroa), ja toivomme hanelle kaikkea hyvaa.
maanantaina, huhtikuuta 23, 2007
Satumaisessa maisemassa
Bussimatka Jaipurista Jaisalmeriin on nyt takana. Aluksi tuntui, etta bussissa on tilaa paljon, mutta eipa enaa sen jalkeen kun edessa istuva henkilo oli kaantanyt penkkinsa syliimme. Kuski soitti koko yon hindi-poppia ja kaahasi kuin hullu, joten kovin hyvat unet ei ole takana. Onneksi bussi oli "ilmastoitu" eli saimme ikkunat auki. Muuten olisi ollut vahan turhan hikiset oltavat.
Jaisalmer sijaitsee lahella Pakistanin rajaa, aavikon vieressa. Pakistanin laheisyyden huomaa siita, etta sotilasrakennuksia ja alueita on aika paljon. Kaupunki on todella viehattava, olo on kuin olisi tuhannen ja yhden yon sadussa. Hostellimme on vanhan linnoituksen sisalla, pienia kujia, kaupustelijoita ja kuitenkin varsin rentoa tunnelmaa. Siis ei paljoa hasellysta ja vakisin kaupittelua.
Buukkasimme itsemme neljan paivan ja kolmen yon kamelisafarille. Lahdemme sinne jo huomenna aamulla. Luvassa ainakin kamelilla ratsastusta ja yopymista dyyneilla tahtitaivaan alla. Tuskin maltamme odottaa! Hintakaan ei ole paata huimaava, 15 euroa/hlo/paiva, sisaltaa ihan kaiken (mm. jokaiselle paivittain 9 litraa pullovetta, aamiaisen ja paivallisen seka lounaaksi hedelmia). Hostellin vieraskirjassa oli tallaista retkea kehuttu maasta taivaisiin, joten meidankin odotukset ovat aika korkealla. Raportti retkesta seuraa sitten kun paastaan nettiin (todennakoisesti aavikolla EI ole nettikahviloita..) Siihen asti se on MOI!
Jaisalmer sijaitsee lahella Pakistanin rajaa, aavikon vieressa. Pakistanin laheisyyden huomaa siita, etta sotilasrakennuksia ja alueita on aika paljon. Kaupunki on todella viehattava, olo on kuin olisi tuhannen ja yhden yon sadussa. Hostellimme on vanhan linnoituksen sisalla, pienia kujia, kaupustelijoita ja kuitenkin varsin rentoa tunnelmaa. Siis ei paljoa hasellysta ja vakisin kaupittelua.
Buukkasimme itsemme neljan paivan ja kolmen yon kamelisafarille. Lahdemme sinne jo huomenna aamulla. Luvassa ainakin kamelilla ratsastusta ja yopymista dyyneilla tahtitaivaan alla. Tuskin maltamme odottaa! Hintakaan ei ole paata huimaava, 15 euroa/hlo/paiva, sisaltaa ihan kaiken (mm. jokaiselle paivittain 9 litraa pullovetta, aamiaisen ja paivallisen seka lounaaksi hedelmia). Hostellin vieraskirjassa oli tallaista retkea kehuttu maasta taivaisiin, joten meidankin odotukset ovat aika korkealla. Raportti retkesta seuraa sitten kun paastaan nettiin (todennakoisesti aavikolla EI ole nettikahviloita..) Siihen asti se on MOI!
lauantaina, huhtikuuta 21, 2007
Kohti aavikkoa
Jaipurissa ollaan, vaikka matkalla tanne minulla meinasi usko loppua.
Lentokoneetkaan eivat tee poikkeusta normaalista intialaisesta matkailukaytannosta, eli nekin ovat myohassa. Meilla oli Bhubaneswarista lento Mumbaihin, jossa 2 tunnin vaihtovalilla jatkolento Jaipuriin. Kone lahti B:sta 45 minuuttia myohassa, lento kesti 20minuuttia pitempaan. Mumbaissa meidan piti viela odottaa rinkat ja chekata itsemme jatkolennolle. Saimme rinkat kun jatkolennon lahtoon oli enaa 20minuuttia aikaa. Onneksemme, kuten sanottiin, kaikki on Intiassa myohassa, myos jatkolentomme. Nain ehdimme hyvin Jaipurin koneeseen ja kaikki kamat tulivat myos.
Taalla on nyt lamminta 42 astetta, eika tunnu edes pahalta, johtuen kuivasta ilmasta. Katsotaanpa miten suu pannaan, kun lahdemme Jaisalmeriin ja siella toivottavasti aavikkosafarille. Taalla tosin on viela asioita hoidettavana: yritamme hommata junaliput etukateen Delhi-Agra-Varanasi -kierrokselle, jonne lahdemme Riitan porukoiden kanssa parin viikon paasta. Sitten olisi kaikki kunnossa eika tarvitsisi haseltaa niin paljoa. Jatkamme taalta matkaa vasta sitten kun nuo liput ovat ok. Tarkoituksemme on siis kiertaa Rajasthania ja suunnata sitten Delhiin.
Minulla nahtavasti jai Suomeen kasidesinfiointigeeli, tai sitten se on "varastettu" (eli unohdettu jonnekkin). Olemme nyt syoneet ilman desinfiointia 2 viikkoa, eika ole tullut mahavaivoja, nahtavasti vatsa on tottunut tahan bakteerikantaan. Ja taallahan syodaan siis kasin. (Toki olemme pesseet kasia ja kayttaneet muutaman savetin). Katsoo sitten miten kay, kun vaihdetaan maata.
Intialaisilla on kylla ihmeellinen maku. He nimittain juovat erilaisia suolaisia juomia. Siis sitruuna-soodaa, jossa on suolaa, maistuu ihan pelkalle suolavedelle. Tai sitten suolaista lassia (jugurttijuomaa, jossa on suolaa). Olemme myos nahneet, kun paikalliset ovat lisanneet kaljaan pippuria! Whad? Emme ole kokeilleet. Jos joku urhea kotikokki uskaltaa tuota testata, niin haluamme siita kommentteja.
Olemme saaneet ostettua lentoliput Delhista Singaporeen, ja viela halvalla. Lahdemme samana yona kuin Riitan vanhemmat lahtevat takaisin Suomeen (17.5.). Singaporesta sitten paasee napparasti sinne Sumatralle Indonesiaan (lauttamatka kestaa 45minuuttia, ainakin Lonely Planetin mukaan). Nyt on kaikki isommat ostokset maksettu, ellen mina sitten Singaporessa aivan hullaannu elektroniikkatavarasta.
Lentokoneetkaan eivat tee poikkeusta normaalista intialaisesta matkailukaytannosta, eli nekin ovat myohassa. Meilla oli Bhubaneswarista lento Mumbaihin, jossa 2 tunnin vaihtovalilla jatkolento Jaipuriin. Kone lahti B:sta 45 minuuttia myohassa, lento kesti 20minuuttia pitempaan. Mumbaissa meidan piti viela odottaa rinkat ja chekata itsemme jatkolennolle. Saimme rinkat kun jatkolennon lahtoon oli enaa 20minuuttia aikaa. Onneksemme, kuten sanottiin, kaikki on Intiassa myohassa, myos jatkolentomme. Nain ehdimme hyvin Jaipurin koneeseen ja kaikki kamat tulivat myos.
Taalla on nyt lamminta 42 astetta, eika tunnu edes pahalta, johtuen kuivasta ilmasta. Katsotaanpa miten suu pannaan, kun lahdemme Jaisalmeriin ja siella toivottavasti aavikkosafarille. Taalla tosin on viela asioita hoidettavana: yritamme hommata junaliput etukateen Delhi-Agra-Varanasi -kierrokselle, jonne lahdemme Riitan porukoiden kanssa parin viikon paasta. Sitten olisi kaikki kunnossa eika tarvitsisi haseltaa niin paljoa. Jatkamme taalta matkaa vasta sitten kun nuo liput ovat ok. Tarkoituksemme on siis kiertaa Rajasthania ja suunnata sitten Delhiin.
Minulla nahtavasti jai Suomeen kasidesinfiointigeeli, tai sitten se on "varastettu" (eli unohdettu jonnekkin). Olemme nyt syoneet ilman desinfiointia 2 viikkoa, eika ole tullut mahavaivoja, nahtavasti vatsa on tottunut tahan bakteerikantaan. Ja taallahan syodaan siis kasin. (Toki olemme pesseet kasia ja kayttaneet muutaman savetin). Katsoo sitten miten kay, kun vaihdetaan maata.
Intialaisilla on kylla ihmeellinen maku. He nimittain juovat erilaisia suolaisia juomia. Siis sitruuna-soodaa, jossa on suolaa, maistuu ihan pelkalle suolavedelle. Tai sitten suolaista lassia (jugurttijuomaa, jossa on suolaa). Olemme myos nahneet, kun paikalliset ovat lisanneet kaljaan pippuria! Whad? Emme ole kokeilleet. Jos joku urhea kotikokki uskaltaa tuota testata, niin haluamme siita kommentteja.
Olemme saaneet ostettua lentoliput Delhista Singaporeen, ja viela halvalla. Lahdemme samana yona kuin Riitan vanhemmat lahtevat takaisin Suomeen (17.5.). Singaporesta sitten paasee napparasti sinne Sumatralle Indonesiaan (lauttamatka kestaa 45minuuttia, ainakin Lonely Planetin mukaan). Nyt on kaikki isommat ostokset maksettu, ellen mina sitten Singaporessa aivan hullaannu elektroniikkatavarasta.
tiistaina, huhtikuuta 17, 2007
Katson autiota hiekkarantaa
Olemme Purissa, joka on varsin hiljainen rantakaupunki. Aallot ovat upeat ja vesi lamminta, aurinko paistaa ja hiekka kuumottaa. Onneksi taalla tuulee, niin etta ilma ei ole niin kamalan tukalaa, eika otokoita ole. Jotain ryppyja tassa kuitenkin on, paikalliset kayttavat merta ja rantaa kaymalana. Siella taalla pitkin rantaa nakyy ihmisia kyykylla, ja sitten vain mereen huuhtelemaan. Hetken kuluttua aallot kayvat "huuhtelemassa ponton". Olemme me kuitenkin uskaltautuneet joissakin paikoissa uimaan. Tosin mekin uimme muiden mukana vaatteet paalla.
Koska tama paikka on vahan syrjassa siihen mihin olemme seuraavaksi menossa, olemme paatyneet lentamaan taalta Jaipuriin, emmeka tuhlaa aikaa juniin, jotka kuitenkin olisivat myohassa. Perjantaina siis olisi tarkoitus lahtea kohti aavikkoa. Siihen asti yritetaan saada rusketusta, etta iho kestaisi aavikon paahteen vahan paremmin.
Ensimmaista kertaa taman matkan aikana tuntuu kuin olisi lomalla. Tahan asti olemme olleet vain matkalla. Mutta ehka tammoinen pieni loma onkin ihan tarpeen, sitten jaksaa taas matkustaa. Taalla tuskin mitaan ihmeempaa tapahtuu, joten blogia tulee varmaan paivitettya seuraavan kerran Jaipurissa. Kiitos kaikille kommenteista, niita on tosi hauska lukea!
Koska tama paikka on vahan syrjassa siihen mihin olemme seuraavaksi menossa, olemme paatyneet lentamaan taalta Jaipuriin, emmeka tuhlaa aikaa juniin, jotka kuitenkin olisivat myohassa. Perjantaina siis olisi tarkoitus lahtea kohti aavikkoa. Siihen asti yritetaan saada rusketusta, etta iho kestaisi aavikon paahteen vahan paremmin.
Ensimmaista kertaa taman matkan aikana tuntuu kuin olisi lomalla. Tahan asti olemme olleet vain matkalla. Mutta ehka tammoinen pieni loma onkin ihan tarpeen, sitten jaksaa taas matkustaa. Taalla tuskin mitaan ihmeempaa tapahtuu, joten blogia tulee varmaan paivitettya seuraavan kerran Jaipurissa. Kiitos kaikille kommenteista, niita on tosi hauska lukea!
sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007
Kuvia matkan varrelta, osa 2
Kuvia Nepalista.
Mitahan se Juha on osta- massa?
Katukuvaa Kathmandusta.
Koski- seikkai- lumme majoitus- paikka ja
pikkuisen koskeakin tuossa nakyy.
Chitwanin luonnon- puistossa. Kuvassa oleva sumu on metsapalon aiheutta- maa.
Juha syottaa pikku- elefanteille kekseja elefanttien tutkimus- keskuk- sessa.
Nain lahelle paasimme sarvi- kuonoa, tuo on siis ihan luonnossa eika missaan tarhassa.
Auringonlasku Chitwanissa.
Viidakossa (suhisee). Ja tuolla me kaveltiin.
Pokhara aamulla. Annapurna nakyy taustalla.
Mitahan se Juha on osta- massa?
Katukuvaa Kathmandusta.
Koski- seikkai- lumme majoitus- paikka japikkuisen koskeakin tuossa nakyy.
Chitwanin luonnon- puistossa. Kuvassa oleva sumu on metsapalon aiheutta- maa.
Juha syottaa pikku- elefanteille kekseja elefanttien tutkimus- keskuk- sessa.
Nain lahelle paasimme sarvi- kuonoa, tuo on siis ihan luonnossa eika missaan tarhassa.
Auringonlasku Chitwanissa.
Viidakossa (suhisee). Ja tuolla me kaveltiin.
Pokhara aamulla. Annapurna nakyy taustalla.
Polttaa kesakatu kuuma
Olemme kayneet Kolkatan(eli Kalkutan) kaupungin kiertoajelulla. Itse kiertoajeluhan oli samanlaista haslinkia kuin kaikki muukin tassa maassa. Olimme ainoat lansimaalaiset turistiryhmassa, muut olivat intialaisia. Kiersimme kuuluisuuksien kotona, temppeleissa jne. Suurin osa nahtavyyksista oli suunnattu selvasti vain intialaisille, eika lansimaalainen niista niin kauhesti saanut irti. Oppaamme Heena otti meidat silmatikukseen, ja piti meista tosi hyvaa huolta koko 10-tuntisen kierroksen aikana.
Temppeleissa kaynti oli rankinta. Triljoona ihmista tonii ja yrittaa paasta nakemaan edes vilauksen jumalansa kuvasta. Hyvalla tuurilla ehka pystyi 3 sekunnin verran nakemaan, pysahtymista ei voinut ajatellakaan, vaan massan mukana piti kulkea. Temppeleissa piti olla avojaloin. Voitte kuvitella, miten kuuma musta asfaltti on, joka on 5 tuntia paahtunut auringossa, ja varjossa on 44 astetta.. niinpa niin. Jalkapohjat olivat kovilla. Hyva ettei tullut palohaavoja.
Kavimme myos uittamassa jalkojamme pyhassa Ganges-joessa. Ahh, kuinka se helpotti kuumia jalkapohjia. Ainakin siina kohdassa, missa kavimme, joki naytti yllattavankin puhtaalta. Emme kuitenkaan viitsisi uida siina, mita monet muut tekivat.
Tanaan kavimme McDonald'sissa syomassa, eika edes haveta myontaa. Olipa mukavan lansimaalaisen makuista ruokaa, ja jaatelo maistui niin hyvalle. Kylla jo kaipasikin suolan ja rasvan makua vaihteluna aasialaiselle ruualle.
Illalla lahdemme kohti Puria, jossa pitaisi olla itaisen Intian kaunein ranta. Sielta ehka lennetaan jonnekin lahemmas Delhia.
Temppeleissa kaynti oli rankinta. Triljoona ihmista tonii ja yrittaa paasta nakemaan edes vilauksen jumalansa kuvasta. Hyvalla tuurilla ehka pystyi 3 sekunnin verran nakemaan, pysahtymista ei voinut ajatellakaan, vaan massan mukana piti kulkea. Temppeleissa piti olla avojaloin. Voitte kuvitella, miten kuuma musta asfaltti on, joka on 5 tuntia paahtunut auringossa, ja varjossa on 44 astetta.. niinpa niin. Jalkapohjat olivat kovilla. Hyva ettei tullut palohaavoja.
Kavimme myos uittamassa jalkojamme pyhassa Ganges-joessa. Ahh, kuinka se helpotti kuumia jalkapohjia. Ainakin siina kohdassa, missa kavimme, joki naytti yllattavankin puhtaalta. Emme kuitenkaan viitsisi uida siina, mita monet muut tekivat.
Tanaan kavimme McDonald'sissa syomassa, eika edes haveta myontaa. Olipa mukavan lansimaalaisen makuista ruokaa, ja jaatelo maistui niin hyvalle. Kylla jo kaipasikin suolan ja rasvan makua vaihteluna aasialaiselle ruualle.
Illalla lahdemme kohti Puria, jossa pitaisi olla itaisen Intian kaunein ranta. Sielta ehka lennetaan jonnekin lahemmas Delhia.
perjantaina, huhtikuuta 13, 2007
Kuvia matkan varrelta
Tassa vahan kuvia matkan varrelta Tiibetista, nain jalkikateen, nyt kun loysimme koneen missa on USB ja netti toimii kohtuudella. Kun katselette kuvia, kuvitelkaa, etta kuuntelette Tiibettilaista iskelmamusiikkia kuskin hoilottaessa taytta kurkkua mukana. Aina kun kuulemme:"tuu ee tuu lhee he lhee..." muistamme nama hetket.
Yamdrok? jarvi, joka sijaitsee yli 4000 metria meren pinnan ylapuolella. Kuvaaja seisoo siis noin 4900 metrissa.
Kuskimme Sonam, joka kuljetti meidat turvallisesti perille, vaikka kayttikin epailyttavia oikopolkuja matkan varrella.
Uskollinen juhtamme, maasto- auto, joka selvitti meidat kiperistakin paikoista, eika jaaty kiinni kertaakaan.
Maisemakuvaa Himalajalta (keskella menee joku joki).
Huipulla tuulee..
Me Everestin perus- leirissa. Kuten kuvasta nakee, ilma mita komein. Kuva ei kerro kuinka kovasti siella tuuli.
Kuskimme veli heittaa rukouksia tuuleen Everestilla Tiibetin- buddha- laisen tradition mukaan. Han toivoi nain paasevansa helpommin Intiaan opiskelemaan.
Qomolangma, eli Mt. Everest tiibetiksi.
Matkalla kohti Nepalia, Ystavyyden tiella (Friendship road). Lumivallit ovat noin 7 metrin korkuisia. Ja kuten kuvasta huomaa, kyseessa on varsin kapea tie, joka on viela 2-suuntainen.
Yamdrok? jarvi, joka sijaitsee yli 4000 metria meren pinnan ylapuolella. Kuvaaja seisoo siis noin 4900 metrissa.
Kuskimme Sonam, joka kuljetti meidat turvallisesti perille, vaikka kayttikin epailyttavia oikopolkuja matkan varrella.
Uskollinen juhtamme, maasto- auto, joka selvitti meidat kiperistakin paikoista, eika jaaty kiinni kertaakaan.
Maisemakuvaa Himalajalta (keskella menee joku joki).
Huipulla tuulee..
Me Everestin perus- leirissa. Kuten kuvasta nakee, ilma mita komein. Kuva ei kerro kuinka kovasti siella tuuli.
Kuskimme veli heittaa rukouksia tuuleen Everestilla Tiibetin- buddha- laisen tradition mukaan. Han toivoi nain paasevansa helpommin Intiaan opiskelemaan.
Qomolangma, eli Mt. Everest tiibetiksi.
Matkalla kohti Nepalia, Ystavyyden tiella (Friendship road). Lumivallit ovat noin 7 metrin korkuisia. Ja kuten kuvasta huomaa, kyseessa on varsin kapea tie, joka on viela 2-suuntainen.
torstaina, huhtikuuta 12, 2007
Sattuu ja tapahtuu Intiassa, osa 1
Malarian estolaakitys on aloitettu. Laakitys voi aiheuttaa pahimmillaan joillekin mm. sekavia unia (ei mitaan uutta), hallusinaatioita, psykoosia ja lukuisia pienempia vaivoja.
Olemmekohan me siis Intiassa, rajanylitys onnistui varsin jouhevasti?
Paasimme helposti Gorakhpuriin jossa on rautatie. Juna Kalkuttaan oli kuitenkin jo ehtinyt menna joten hommasimme liput aamuksi. Kuten kaikki? asiat Intiassa, niin mikaan ei ole yksinkertaista. Lipun saimme ostettua helposti, siina ei ollut lahtoaikaa eika paikkanumeroa. Kavimme sitten yhdelta virkailijalta kysymassa noita tietoja ja han kommentoi etta lippu ei ole voimassa enaan aamulla. Whad du duu? Takaisin lippuluukulle ja saman myyjan luo, han ihmettelee, etta mika on ongelma. Kylla se on ihan kaypa lippu. Whad? Eraan nuoren pojan avustuksella saimme selville, etta lippu on ihan kaypa ja juna lahtee aamulla. Junannumeroa ei sitten mistaan aikataulusta loytynyt, eika ko. aikaan edes junaa pitanyt lahtea. Kylla se juna kuitenkin lahti ja lahti vain 15min myohassa. Meita auttanut nuori poika pyysi jossakin vaiheessa, etta ottaisimmeko hanet mukaamme Suomeen. Whad? Joten meilla on nyt adoptoitu intialainen poika... ei suinkaan, kieltaydyimme ehdotuksesta.
Olimme siis yota Gorakhpurissa aika kapysessa hotellissa. Aamulla huomasimme, etta huoneen kanssamme oli jakanut hiiri, eika nyt ole kyseessa se Riitan mielikuvitushiiri. Tosin hiirta ei nahnyt kuin mina, joten hiiri saattoi olla myos hyvin todentuntuinen malarialaakityksen aiheuttama hallusinaatio.
Nyt olemme Kalkutassa (ja netti toimii paremmin kuin aikoihin, jee!). Junamatkalla lohduttelimme sydansuruja potevaa nuorta maisteria. Han nyt aikoo hakea Suomeen tai Ruotsiin tohtorin jatko-opintoihin. Saapa nahda onnistuuko. Aikaisemmin han oli itkenyt, etta voisimmeko ottaa hanet mukaan Suomeen. Joten meilla on nyt adoptoitu intialainen maisteri... ei suinkaan, kieltaydyimme jalleen ehdotuksesta.
Valitettavasti Intia ei ole muuttunut huijaamisen suhteen yhtaan. Kiinassa ja Nepalissa ehdimme jo tottua siihen, etta ei huijata. Kaippa tassa pikkuhiljaa tottuu tahankin. Vaikka valilla on vitu*tanut niin, etta veri ei kierra.
Jos juttu vaikuttaa sekavalta, syyttakaa siita meidan laakitysta :) Tosin olemme me melkein 2vrk matkustaneet putkeen ja olemme syoneet kokoaikana yhteensa yhden annoksen ruokaa, joten vasymyksesta ja nalastakin voi olla kyse. Mutta nyt loppuu jorinat, me menemme syomaan.
Olemmekohan me siis Intiassa, rajanylitys onnistui varsin jouhevasti?
Paasimme helposti Gorakhpuriin jossa on rautatie. Juna Kalkuttaan oli kuitenkin jo ehtinyt menna joten hommasimme liput aamuksi. Kuten kaikki? asiat Intiassa, niin mikaan ei ole yksinkertaista. Lipun saimme ostettua helposti, siina ei ollut lahtoaikaa eika paikkanumeroa. Kavimme sitten yhdelta virkailijalta kysymassa noita tietoja ja han kommentoi etta lippu ei ole voimassa enaan aamulla. Whad du duu? Takaisin lippuluukulle ja saman myyjan luo, han ihmettelee, etta mika on ongelma. Kylla se on ihan kaypa lippu. Whad? Eraan nuoren pojan avustuksella saimme selville, etta lippu on ihan kaypa ja juna lahtee aamulla. Junannumeroa ei sitten mistaan aikataulusta loytynyt, eika ko. aikaan edes junaa pitanyt lahtea. Kylla se juna kuitenkin lahti ja lahti vain 15min myohassa. Meita auttanut nuori poika pyysi jossakin vaiheessa, etta ottaisimmeko hanet mukaamme Suomeen. Whad? Joten meilla on nyt adoptoitu intialainen poika... ei suinkaan, kieltaydyimme ehdotuksesta.
Olimme siis yota Gorakhpurissa aika kapysessa hotellissa. Aamulla huomasimme, etta huoneen kanssamme oli jakanut hiiri, eika nyt ole kyseessa se Riitan mielikuvitushiiri. Tosin hiirta ei nahnyt kuin mina, joten hiiri saattoi olla myos hyvin todentuntuinen malarialaakityksen aiheuttama hallusinaatio.
Nyt olemme Kalkutassa (ja netti toimii paremmin kuin aikoihin, jee!). Junamatkalla lohduttelimme sydansuruja potevaa nuorta maisteria. Han nyt aikoo hakea Suomeen tai Ruotsiin tohtorin jatko-opintoihin. Saapa nahda onnistuuko. Aikaisemmin han oli itkenyt, etta voisimmeko ottaa hanet mukaan Suomeen. Joten meilla on nyt adoptoitu intialainen maisteri... ei suinkaan, kieltaydyimme jalleen ehdotuksesta.
Valitettavasti Intia ei ole muuttunut huijaamisen suhteen yhtaan. Kiinassa ja Nepalissa ehdimme jo tottua siihen, etta ei huijata. Kaippa tassa pikkuhiljaa tottuu tahankin. Vaikka valilla on vitu*tanut niin, etta veri ei kierra.
Jos juttu vaikuttaa sekavalta, syyttakaa siita meidan laakitysta :) Tosin olemme me melkein 2vrk matkustaneet putkeen ja olemme syoneet kokoaikana yhteensa yhden annoksen ruokaa, joten vasymyksesta ja nalastakin voi olla kyse. Mutta nyt loppuu jorinat, me menemme syomaan.
Viimeiset Nepalista
Pokhara yllatti meidat positiivisesti. Jos on kirkas ilma, niin lumihuippuiset vuoret nakyvat komeasti. Annapurna on komeampi kuin esim. Everest. Keskusta on rauhallinen jarvimaisema joka on turistien valloittama. Se nakyy hinnoissa, esim. netti oli 10 kertaa se mita Kathmandussa oli. Ehdottomasti jos Nepalissa kay, niin Pokharassa kannattaa kayda kaikesta huolimatta.
Minun kansalaisuus nakyy ulkonaosta. Olimme Pokharassa linja-autoasemalla ja eras mies tuli ja kysyi suoraan, olemmeko Suomesta. Emme siis olleet puhuneet mitaan. Siina sitten selvisi, etta partani oli paljastanut meidat. Nahtavasti siella Suomessa on nyt kaikilla risuinen leukaparta ja viikset, no jonkun on naytettava mallia ;)
Nepalissa on erikoista mm. se, etta lapsilla, siis myos pojilla, on silmameikkia. Hassua kun joku 3-vuotias poika/tytto nayttaa "gootilta". Myos ihan pienilla vauvoilla on korvakorut ja jalleen sukupuolesta riippumatta. Useilla nuorilla on sitten jonkun heviyhtyeen bandi-paita. Parikin kertaa naimme Children of Bodomin paitoja (hyva Suomi). Muutenkin vaikutti, etta Nepalilaiset nuoret kuuntelevat paljon hevia (eika mitaan "hymypoikahevia"), ainakin sita kuuli useasti. Nepalilaista hevia emme kuitenkaan loytaneet.
Viimeisena keittiomestarin vinkki: Kurkku a'la Nepal. Ottakaa tuorekurkku, halkaiskaa se neljaan osaan pitkittain. Halkaistulle pinnalle laitatte suola-chilijauhe sekoitusta oman maun mukaan. Jos kotoa ei loydy suola-chilijauhetta, niin voidaan kayttaa myos chilitahnaa. Ja eikun syomaan.
Minun kansalaisuus nakyy ulkonaosta. Olimme Pokharassa linja-autoasemalla ja eras mies tuli ja kysyi suoraan, olemmeko Suomesta. Emme siis olleet puhuneet mitaan. Siina sitten selvisi, etta partani oli paljastanut meidat. Nahtavasti siella Suomessa on nyt kaikilla risuinen leukaparta ja viikset, no jonkun on naytettava mallia ;)
Nepalissa on erikoista mm. se, etta lapsilla, siis myos pojilla, on silmameikkia. Hassua kun joku 3-vuotias poika/tytto nayttaa "gootilta". Myos ihan pienilla vauvoilla on korvakorut ja jalleen sukupuolesta riippumatta. Useilla nuorilla on sitten jonkun heviyhtyeen bandi-paita. Parikin kertaa naimme Children of Bodomin paitoja (hyva Suomi). Muutenkin vaikutti, etta Nepalilaiset nuoret kuuntelevat paljon hevia (eika mitaan "hymypoikahevia"), ainakin sita kuuli useasti. Nepalilaista hevia emme kuitenkaan loytaneet.
Viimeisena keittiomestarin vinkki: Kurkku a'la Nepal. Ottakaa tuorekurkku, halkaiskaa se neljaan osaan pitkittain. Halkaistulle pinnalle laitatte suola-chilijauhe sekoitusta oman maun mukaan. Jos kotoa ei loydy suola-chilijauhetta, niin voidaan kayttaa myos chilitahnaa. Ja eikun syomaan.
sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007
Kaislikossa suhisee
(Hiukan paivitetty tuota tekstia 9.4)
Nyt ollaan sitten kappailty viidakossa. Kanootilla, jeepilla ja norsullakin olemme kulkeneet.
Nyt ollaan sitten kappailty viidakossa. Kanootilla, jeepilla ja norsullakin olemme kulkeneet.
Norsun selasta pongasimme kolme sarvikuonoa, etaisyys oli pienimmillaan noin 5m. Paasimme siksi niin lahelle koska elaimet eivat pelkaa norsua. Jeepin kyydista ei tullut pongattua juuri mitaan elainta vaikka nelja tuntia jeeppi-safari kestikin. Metsapalot olivat jannittavimmat pongauskohteet. Metsapalo on ehka hiukan vaara sana, lahinna ne olivat ruohikkopaloja.
Viidakkokavelylla olimme niin lahella krokotiilia, etta sita olisi voinut menna taputtamaan nokkaan, tosin me katsoimme sita turvallisen valimatkan paasta. Yhdessa vaiheessa kaislikosta kuului "suhinaa", kuin joku iso elain olisi loiskutellut laheisessa purossa. Oppaamme mielesta se oli tiikeri. Ehka he halusivat vain pelotella meita, mutta aika varovaisesti hekin kuitenkin kulkivat. Matkaa tuolle purolle oli noin 20m. Oppaillamme oli muuten "aseina" bambukepit. Emme nahneet aanen aiheuttajaa, eika oppaatkaan haluneet lahtea tutkimaan tarkemmin asiaa. Myohemmin illalla kuulimme, etta luonnonpuistossa oli liikkeella tiikeri joka oli kolme paivaa aikaisemmin hyokannyt puunhakkaajan kimppuun ja pistanyt poskeensa.
Chitwan oli muuten aikamoinen turistirysa, siella oli jopa useita suomalaisia. Emme tosin halunneet paljastaa itseamme niille muille suomalaisille, vaan harrastimme salakuuntelua :) Hyi meita. Mutta hullulla on halvat huvit.
Nyt olemme Pokharassa, joka vaikuttaa mukavalta kaupungilta. Tosin olemme olleet taalla vasta tunnin, etta vaikutelma ehtii muuttua. Viela pari paivaa viivymme Nepalissa kunnes menemme rajan yli Intiaan. Tarkoitus olisi ylittaa raja tiistaina, kunhan olemme tuhlanneet loput Nepalin rupiat. Se kay helposti, niita ei kovin paljoa enaa ole..
torstaina, huhtikuuta 05, 2007
...Ja matka jatkuu
Talla viikolla oli minun vuoroni sairastaa tama ihana mahatauti, jonka nyt on kumpikin sairastaneet kerran.
Emme tunteneet maanjaristysta, joka taalla pain oli ollut. Tosin samana paivana oli meilla huoneesta tipahtanut lamppu seinalta, lieko pelkkaa sattumaa.
Eilen saimme Intian viisumit. Ei ollut ihan yksinkertainen operaatio siis sekaan. Yhteensa piti jonottaa noin 7 tuntia. Aluksi jonotettiin 3 tuntia, etta saatiin faksi lahetettya Suomeen (edellisessa tekstissa mainitsimme jo tasta). Ja kolmen tyopaivan paasta jonotimme uudestaan ensin 2 tuntia etta saimme kuittauksen faksista, ja sitten tunnin jonotimme sita etta saimme jatettya hakemuksen. Sitten viela jonotimme tunnin etta saimme passimme takaisin. Tata jonottamista on sitten odotettavissa lisaa Intiassa...
Huomenaamulla lahdetaan viidakkoa kohti, onneksi. Viidakkoretki kestaa siis 3 paivaa ja 2 yota, mutta yota emme ole ihan viidakossa vaan siina luonnonpuiston laheisyydessa hotellissa. On niin mukava karistaa Kathmandun polyt jaloistaan, taalla on tullut vahan tekemisen pula. Joka ilta on ollut parin tunnin mittainen sahkokatkos energiapulan takia. Sina aikana esim. hotellien respat ja ravintoloiden kokit tyoskentelevat vain kynttilan valossa. Vesivoimaahan taalla olisi mahdollista rakentaa, mutta viela toistaiseksi turismi on vetanyt pitemman korren ja osa koskista on valjastamatta.
Seuraavan paikan nettiyhteyksista ei ole taaskaan tietoa, mutta kirjoitetaan kun pystytaan.
Taalla ei ole paasiaispupuja eika -noitia ole nakynyt, joten syokaahan meidankin puolesta paljon paasiaismunia! Hyvaa paasiaista kaikille!
Emme tunteneet maanjaristysta, joka taalla pain oli ollut. Tosin samana paivana oli meilla huoneesta tipahtanut lamppu seinalta, lieko pelkkaa sattumaa.
Eilen saimme Intian viisumit. Ei ollut ihan yksinkertainen operaatio siis sekaan. Yhteensa piti jonottaa noin 7 tuntia. Aluksi jonotettiin 3 tuntia, etta saatiin faksi lahetettya Suomeen (edellisessa tekstissa mainitsimme jo tasta). Ja kolmen tyopaivan paasta jonotimme uudestaan ensin 2 tuntia etta saimme kuittauksen faksista, ja sitten tunnin jonotimme sita etta saimme jatettya hakemuksen. Sitten viela jonotimme tunnin etta saimme passimme takaisin. Tata jonottamista on sitten odotettavissa lisaa Intiassa...
Huomenaamulla lahdetaan viidakkoa kohti, onneksi. Viidakkoretki kestaa siis 3 paivaa ja 2 yota, mutta yota emme ole ihan viidakossa vaan siina luonnonpuiston laheisyydessa hotellissa. On niin mukava karistaa Kathmandun polyt jaloistaan, taalla on tullut vahan tekemisen pula. Joka ilta on ollut parin tunnin mittainen sahkokatkos energiapulan takia. Sina aikana esim. hotellien respat ja ravintoloiden kokit tyoskentelevat vain kynttilan valossa. Vesivoimaahan taalla olisi mahdollista rakentaa, mutta viela toistaiseksi turismi on vetanyt pitemman korren ja osa koskista on valjastamatta.
Seuraavan paikan nettiyhteyksista ei ole taaskaan tietoa, mutta kirjoitetaan kun pystytaan.
Taalla ei ole paasiaispupuja eika -noitia ole nakynyt, joten syokaahan meidankin puolesta paljon paasiaismunia! Hyvaa paasiaista kaikille!
Tilaa:
Kommentit (Atom)