Rikin katkua

(Muokattu sunnuntaina 27.5.2007, katso loppu)
Huhhuh, olipas se reissu. Valloitimme viime yona Marapi-tulivuoren, joka on 2891m korkea (merenpinnasta). Lahdimme matkaan illalla puoli yhdentoista aikaan, ja paasimme vuoren juurelle autokyydilla. Siita sitten lahdimme nousemaan ensin viidakon ja sitten kivikon lapi huipulle. Matkalla paallemme satoi tuhkaa, koska olihan kyseessa oikea toimiva tulivuori. Aikaa nousuun meni taukoineen 7 tuntia, vaikka pidimme aika kovaa tahtia. Toki maasto oli taas aika rankkaa, ja pimeassa otsalampun valossa kulkeminen hieman hitaampaa. Valilla meinasi usko ja voimat loppua, mutta kummasti sita suomalaisella sisulla ja hammasta purren jaksoi jatkaa matkaa.

Huipulla olimme sitten auringonnousun aikaan kuudelta, ja oli aika hurjaa katsoa kraateriin, joka puhaltaa savua ja tuhkaa. Kyseinen tulivuori on viimeksi purkautunut 3 vuotta sitten, ihan pienesti vaan, mutta vain 20 vuotta sitten on ollut kuulemmamme mukaan suurempi purkaus jolloin laavaa on valunut aina kaupunkiin saakka. Auringonnousun aikaan nakymat alas Bukittinggiin olivat huikeat, toivottavasti kuvat onnistuivat! Rikinkatkuisella huipulla vietimme noin tunnin, ja olo oli kuin ei olisi ollut maapallon pinnalla ollenkaan, maasto oli niin erilaista.

Paluumatkalla sai sitten ihmetella paivanvalossa, miten ihmeessa me olemme tulleet tasta tai tastakin ylos pimealla. Pelkka alastuleminenkin kesti 4 tuntia, joten valvotun yon ja yli 10 tunnin vaelluksen jalkeen olo oli aika kuitti. Onneksi nyt paivaunien ja rasvaisen hampurilaisen jalkeen olo on lahes normaali. Kannatti kayda, ja jos ei muuten, niin ainakin kuntoilun kannalta. Eipahan paase kunto rapistumaan talla reissulla! :)

Meidan piti lahtea sunnuntaina Siberutin saarelle 8-paivan retkelle. Laiva, jolla meidan oli tarkoitus lahtea onkin viela telakalla emmeka paasse lahtemaan kuin vasta maanantaina. Palaamme nailla nakymin 4.6. takaisin, paivitysta aikaisintaan sen jalkeen.